11.3.2018

Onko vegaaninen vaihtoehto aina terveellisin?

Punaisen lihan runsaaseen kulutukseen liittyy terveysriskejä, ja useimmat suomalaiset sekasyöjät syövät punaista lihaa suosituksia runsaammin. Lihan vähentäminen ja korvaaminen kasviproteiinin lähteillä olisi monelle meistä perusteltua terveyssyistä. Kasvissyönnillä ja vegaaniudella on monia terveyshyötyjä, jotka selittyvät osin juuri punaisen lihan puuttumisella ruokavaliosta. Lihan korvaaminen kasviproteiinilla siis kannattaa, mutta kannattaako sekaanin vaihtaa terveyssyistä myös muutkin elintarvikkeet vegaanisiin vaihtoehtoihin?

Juusto


Tavallinen edamjuusto sisältää rasvaa 23 g/100 g, joista tyydyttyneitä rasvoja on 15,7 g (68 % rasvoista). Vegaanisen eli täysin kasviperäisen juuston on varmasti helppo päihittää tämä paremmalla rasvaprofiililla? Näin me kuvittelimme, mutta yllätys olikin suuri, kun vegaanijuuston (VioLife) rasvaprofiili näytti tältä: rasvaa 23 g/100 g ja tyydyttyneitä rasvoja 21 g eli peräti 91 % rasvoista. Tuotteen sisältämä rasva on kookosöljyä, joka on 90-prosenttisesti tyydyttynyttä rasvaa. Kookosöljyä markkinoidaan ihmelääkkeenä lähes kaikkeen, mutta tieteellinen näyttö sen terveyshyödyistä on heikko. Kookosrasvaa voi toki käyttää silloin tällöin, mutta päivittäisessä käytössä kannattaa suosia muita kasviöljyjä, joissa on selvästi vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja enemmän välttämättömiä rasvahappoja.

Kerma


Joskus tekee mieli kermavaahtoa. Vegaanisia vaihtoehtoja löytyy, ja esimerkiksi Alpron soijapohjainen vispautuva valmiste toimiikin tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Mutta mikään terveystuote se ei ole: rasvaa on kaikkiaan 25,5 g/100 g, ja tästä peräti 22,3 g (87 %) on tyydyttynyttä! Tyydyttynyt rasva on peräisin palmuöljystä ja palmuydinöljystä. Kookosöljyn tavoin palmuöljykään ei kuulu suositeltuihin rasvoihin, vaan sen käyttöä kannattaa rajoittaa. Se ei myöskään ole ykkösvalinta vastuulliselle kuluttajalle, sillä palmuöljytuotantoon liittyy ongelmia. Jos sekaani harkitsee vaihtoehtoja terveysnäkökulmasta, esimerkiksi Flora Vispi (rasvaa 20 g/100 g, josta tyydyttynyttä 15 g eli 75 %) saattaa tulla kyseeseen.

Joskus tekee mieli kermavaahtoa - onneksi sitä löytyy nykyään sekä sekaaneille että vegaaneille.

Maito


Maito on saanut viime vuosina paljon kohtuutonta kritiikkiä osakseen, mutta fakta on se, että se on monen ravintoaineen merkittävä lähde. Kasvipohjaisten juomien etu on parempi rasvan laatu verrattuna maitojuomiin, joiden rasvasta suurin osa on tyydyttynyttä rasvaa. Kasvimaidot eivät kuitenkaan ole luonnostaan yhtä ravintorikkaita kuin maito, joka sisältää laadukasta proteiinia ja monia tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita (mm. jodi, B12-vitamiini, kalsium ja lisätty D-vitamiini). Jos kasvimaitoja haluaa käyttää, kannattaa valikoimasta ehdottomasti valita vitamiineilla ja kalsiumilla täydennetty versio.

Aiviksen tuomio


Haluamme korostaa, että vegaanituotteet ovat usemmiten hyvä valinta eettisistä ja ympäristösyistä, mutta jos valintoja tehdään vain terveyshyötyjä tavoitellen, ei asia ole niin yksinkertainen. Ihan sokeasti ei kannata valita vain sitä mikä ehkä kuulostaa terveellisemmältä vaihtoehdolta, vaan oikeasti tutustua pakkausmerkintöihin.

5.2.2018

Huono ravitsemusviesti ei ehkäise, paranna tai hoida

Viime viikolla Helsingin Sanomien toimittaja jutusteli Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinosen kanssa muun muassa ruoan terveellisyydestä, terveysväittämistä, luomusta ja lisäaineista. Juttu oli otsikoitu raflaavasti "Ruoan on oltava aitoa, ja mustikat täytyy syödä mustikoina - "Onko mitään hölmömpää", tyrmää professori." Otsikon lisäksi myös jutun sanoma herätti osassa lukijoista paljon ihmetystä, ja aihetta kommentoitiin kiivaasti esimerkiksi Twitterissä ja Facebookissa. Tällä kertaa juttua eivät kritisoineet pelkästään kiihkeimmät luomufanit ja lisäainepelkoiset, vaan myös monet ravitsemustieteilijät ja -terapeutit ihmettelivät osaa jutun väitteistä.

Jutussa oli paljon hyvää asiaa ja faktaa, ja osin ihmiset tulkitsivat sanoman väärin. Mutta paremmalla viestinnällä oltaisiin vältytty vääriltä tulkinnoilta. Käymme tässä blogijutussa läpi muutamia Hesarin jutun kohtia, joissa olisi voinut vielä paremmin miettiä, miten asian tuo esiin ja mitä halutaan viestiä.


Mustikka - terveellistä vai ei?


Heinonen tuo jutussa esille, että mustikat ovat terveellisiä. Seuraavaksi hän kuitenkin jatkaa, että mustikoista ei saa väittää, että ne parantaisivat veren virtausta tai sydämen toimintaa, edistäisivät silmien terveyttä tai pienentäisivät syöpäriskiä, sillä millekään näistä väitteistä ei ole toistaiseksi löytynyt tarpeeksi tieteellistä perustaa. Terveysväitteet ja niiden kriteerit ovat selviä meille elintarviketieteitä lukeneille, mutta viesti voi olla tavalliselle lukijalle hämmentävä. Se, että mustikalla ei ole hyväksyttyjä terveysväitteitä ei tietenkään tarkoita, etteikö mustikkaa kannattaisi syödä. Nyt monelle voi jäädä se käsitys, että vain hyväksytty terveysväite takaa professorin mielestä tuotteen terveellisyyden.

Mitä terveysväite sitten oikeasti tarkoittaa? Terveysväitettä voidaan hakea tietylle elintarvikeryhmälle, elintarvikkeelle tai sen ainesosalle, jos voidaan osoittaa tutkimuksilla, että niiden ja terveyden välillä on yhteys. Hyväksytty terveysväite takaa, että jatkossa tuotteen markkinoinnissa saa käyttää kyseistä terveysväitettä. Terveysväitteen saaminen ei kuitenkaan ole mikään helppo prosessi, sillä siihen tarvitaan tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä esimerkiksi syy-seuraussuhteesta, mitä ei ole aina helppo osoittaa. Joistakin aiheista tutkimusta on vielä niin vähän, että vaikka näyttö olisi lupaavaa, ei se ole vielä riittävää terveysväitteen saamiseksi. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. 

Terveysväitteiden puutteesta huolimatta kukaan ravitsemusasiantuntija tuskin suosittelisi hylkäämään mustikat. Suomalaiset syövät edelleen liian vähän marjoja. Mustikoista saadaan muun muassa vitamiineja, polyfenoleja ja kuitua. Siinä on jo riittävästi syitä syödä niitä. 

Viesti mustikan puuttuvista terveysväitteistä ja virheellisestä mainonnasta kannattaisi osoittaa kuluttajien sijaan niille toimijoille, jotka yrittävät myydä virheellisillä väitteillä esimerkiksi mustikkaa sisältäviä ravintolisiä. Hesarin jutussa asia vain hämmentää lukijaa, sillä loppujen lopuksi Heinonenkin suosittelee mustikoita, joita pitää terveellisinä ja hyvänmakuisina.

"Ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia"


Eniten ihmetystä ja kritiikkiä taisi aiheuttaa ylläoleva lausahdus. Jutussa Heinonen sanoo: "terveellisellä ruokavaliolla on toki vaikutusta, mutta yksittäisistä elintarvikkeista ei löydy hoitoa, vaikka kuinka uskoisi mustikan tai inkivääriteen vaikutuksiin. Hoito on lääkkeiden tehtävä."

Samaa aihetta on käsitelty jo pari vuotta sitten, jolloin Pronutritionist-blogin ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kyseenalaisti Heinosen väitteen. Suosittelemme lukemaan tekstin, sillä siinä avataan vastakkaisen näkemyksen lisäksi myös Heinosen kantaa. Laatikainen tuo myös esille sen, kuinka tärkeää on ymmärtää termien ero - on ihan eri asia puhutaanko ruoasta, elintarvikkeesta vai ruokavaliosta. Ja vaikka termit olisivat oikein, ihmiset saattavat mieltää termien sisällön eri tavoin, jolloin viestikin on vaarassa vääristyä.

Me ymmärrämme osittain Heinosen kannan. Hän viittaa lauseella siihen, että ruoasta on tullut osalle melkeinpä uusi uskonto, jolta odotetaan ihmeitä. On luomuintoilijoita, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että luomuruoka on terveellisempää kuin tavanomainen, vaikka tutkimusnäyttö tästä puuttuu tai on ristiriitaista. On pakurikääpää uutena Messiaana pitäviä, joiden omat kokemukset asiasta korvaavat kaiken puuttuvan tutkimusnäytön. On väärin kuluttajia kohtaan (ja Heinosta ja meitä harmittaa), että tiettyjen elintarvikkeiden terveysvaikutuksia selvästi liioitellaan.

Mutta toisaalta lausahdus on todella raju, ja ymmärrettävästi suututtaa ravitsemustutkimuksen tai kliinisen potilastyön parissa työskentelevät asiantuntijat. Sillä myös turhaan hämmennetään kansaa - eikö siis olekaan mitään väliä mitä syö? Lausahdus kyseenalaistaa myös jo muutenkin aliarvostetut ravitsemussuositukset. Suosituksista kun sanotaan näin: "Suositukset perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Lisäksi niissä on otettu huomioon laaja tutkimustieto ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä."


Summa summarum: Syökää marjoja! Vaikka mustikalla ei ole EFSA:n hyväksymää terveysväitettä, marjojen terveellisyyttä ei käy kiistäminen. Yksittäinen elintarvike ei hoida sairautta, mutta kasvisvoittoinen ruokavalio, joka sisältää täysjyvää, kasviöljyjä ja kalaa, pienentää monien sairauksien riskitekijöitä.

18.1.2018

Aktiivisuusmittarit ja tarkkuuden illuusio

Moni kantaa tätä nykyään ranteessaan aktiivisuusmittaria, joka laskee päivän aikana kertyneitä askelia ja varoittaa liian pitkistä istumisjaksoista. Kaikenlainen itsensä mitaaminen onkin nykyään helppoa. Mittaamisesta on useille hyötyä, mutta täysin ongelmatonta se ei ole - muun muassa Anette Palssa on pohtinut aihetta äskettäin VirtaKlinikan blogissa. Anette toteaa, että vaikka itsemonitorointi näyttäisikin olevan suotuisaa terveyden kannalta, ongelmana on se, että mittausinto laantuu yleensä jonkin ajan päästä.



Aktiivisuuden mittaamiseen liittyy myös valheellisen tarkkuuden ongelma. Esimerkiksi Helsingin sanomien sinänsä ansiokkaassa painonhallinnan ja kalorilaskennan ongelmia käsittelevässä jutussa (valitettavasti vain tilaajille) annetaan ymmärtää, että aktiivisuusmittarit mittaisivat energiankulutusta:
"Edes aktiivisuusrannekkeet eivät pysty mittaamaan sitä, paljonko toimistotuolissa heilumisen kaltainen huomaamaton liike vie päivän mittaan energiaa."
Todellisuudessa aktiivisuusrannekkeet mittaavat kiihtyvyyttä, eivät energiankulutusta. Energiankulutus, jonka ranneke ilmoittaa, on vain (toivottavasti kohtuullisen hyvä) arvio, joka perustuu päivän aikaiseen liikkumiseen (mitä kiivaammin käsi ja siinä oleva aktiivisuusranneke heiluvat, sitä tarmokkaammin algoritmi olettaa henkilön liikkuvan) sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (esim. paino, pituus, sukupuoli).

Aktiivisuusrannekkeen ilmoittama energiankulutus on arvio, ei absoluuttinen totuus.

Prosessissa, jonka tuloksena energiankulutus ilmoitetaan, on monia vaiheita, joissa voi syntyä virhettä. Mittari voi tulkita käden liikkeet kävelyksi, vaikka rannekkeen käyttäjä olisi paikallaan (neulovat aktiivisuusrannekkeen käyttäjät tietävät, että neuloessa kertyy yllättävän paljon askelia!). Toisaalta vaikkapa pyöräillessä käsi voi olla suhteellisen liikkumattomana, joten mittari ei välttämättä ymmärrä käyttäjänsä liikkuvan. Lisäksi algoritmi, jolla energiankulutus lasketaan, on kullakin valmistajalla omansa, joten samasta datasta samalla käyttäjällä laskettu energiankulutus voi olla eri.

Siispä suhtautukaamme maltillisesti aktiivisuusmittareiden tuottamaan dataan. Esimerkiksi askelmäärien seuraaminen voi olla hyödyllistä ja hauskaa ja kannustaa niiden lisäämiseen, mutta kannattaa pitää mielessä, että mittarin ilmoittama energiankulutus on parhaimmillaankin vain hyvä arvio, ei absoluuttinen totuus.

14.1.2018

Puntarissa dieettibisnes

Jos pitäisi sanoa mikä on tärkeintä ymmärtää järkevästä painonhallinnasta, se on se, että kyse on pysyvästä elämäntavasta eikä vuodesta toiseen toistuvista pikadieeteistä ja painon jojoilusta. Silti laihduttamisesta ja painonhallinnasta useimmille tulee mieleen juuri nämä mitä ihmeellisimmät kituutusdieetit. Kun havahdutaan siihen, että painoa on kertynyt omaan makuun liiaksi, ylimääräisestä halutaan eroon mahdollisimman nopeasti. Silloin on ihan ymmärrettävästi helppo tarttua tarjoukseen, joka lupaa konkreettisia ja nopeita tuloksia - kuten vaikkapa kadottaa kropasta kymmenen voipaketillista neljässä viikossa.

Enkä sano, etteikö tuo olisi mahdollista. Toki on aivan mahdollista kituuttaa pienellä ruokamäärällä ja treenata kuin urheilija - ja jaksaa tätä juurikin tuo neljä viikkoa. Mutta kannattaako tämä ja mitä sen jälkeen? Laihtuminen ei usein ole se hankalin juttu, vaan uudessa painossa pysyminen. Tähän eivät pikadieetit enää tarjoakaan vastauksia, vaan asiakas on taas omillaan. Ja tämä on vain yksi ongelma ihmedieeteissä ja laihdutuskuureissa.

Usein kuulee sanottavan, että ylipainon ja lihavuuden ehkäisemisessä on vain hyödyksi, että painonhallinnan saralla on useita, erilaisia toimijoita, joilla on yhteinen tavoite - ihmisten hyvinvointi. Mutta onko tämä tavoite kaikilla? Olen myös eri mieltä siitä, että kaikki toiminta hyvinvointialalla olisi laihduttajalle hyödyksi. Osa dieettibisneksestä on oikeasti hyvin haitallista nimenomaan niille, joilla on painonhallinnan ja syömisen kanssa ongelmia.

I see your true colours.

Superdieetti vs. toimiva painonhallinta

 

Jenny+ läskibisnes -jaksossa haastatellaan hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsbergia, ja kysytään tältä menestyvän dieettibisneksen kulmakivistä. Jutan mukaan kaiken lähtökohta on se, että dieetti on toimiva. Tarkastellaanpa lähemmin, kuinka toimivalta netin superdieetit vaikuttavat.

Viime aikoina on ymmärretty, että toimivan painonhallinnan peruspilari on joustavuus. Joustavaa syömistä ei ole kaloreiden laskeminen tai ruoan punnitseminen. Sitä ei myöskään ole tiukan ja turhaan rajoitetun (esim. sokerittoman) ruokavalion noudattaminen. Siihen ei kuulu syyllisyyden tuntemukset tiukoista ruokasäännöistä poiketessa. Joustavaan syömiseen ei myöskään kuulu tarkasti etukäteen suunnitellut ruoka-ajat tai se, että aterioilla jätetään itsensä tarkoituksella nälkäiseksi.

Ja mitä superdieetit lupaavatkaan - kaikkea tätä ja vähän päälle! Superdieetin ostaessasi saat kellotetut ruoka-ajat ja tarkkaan lasketut kalorit, pääset punnitsemaan jokaisen suupalan, saat mielivaltaisen listan kielletyistä ja sallituista ruoista sekä kaupan päälle syyllistämistä ja rankaisemista repsahduksista! Eikä siinä vielä kaikki, jos ostat nyt saat ostaa kaupan päälle myös kalliit ja tehottomat lisäravinteet. Mitäs sanot, laitetaanko pakettiin? Valitettavasti yllättävän moni on valmis tähän diiliin. Vakavasti puhuen, tämänkaltainen dieettibisnes ei ole pelkästään toimimatonta painonhallintaan, vaan myös asiakkaan ohjaamista häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen.

On tavallaan ihan ymmärrettävää, että dieettibisneksessä asiat ohjataan tekemään täysin oppikirjan vastaisesti. Painonhallinnassa onnistuvat asiakkaat kun olisivat melkoinen riski bisnekselle.
"Tee Voimaruoka 360 -aamiaiskuuri, onnistut ilman ihmedieettejä ja taikatemppuja" - Ööö, täysin loogista?  

Mitä laitetaan? 

 

Dieettibisneksessä on Jutan mukaan tärkeää varautua siihen, että tyytyväinen asiakas haluaa ostaa ensimmäisen dieetin jälkeen jotain lisää. Yrittäjällä onkin oltava valmiina jo seuraava paketti, jota myydä. Kerrankin rehellistä puhetta dieettibisneksestä, jossa usein tärkeintä on raha, ei niinkään asiakkaan hyvinvointi. Luulitko, että voit olla tyytyväinen superdieetin jälkeen? Ehei, se joka ei tarvitse enää superdieettiä voi kokeilla "viimeiset viisi kiloa" -pakettia. Sitten onkin aika tavoitella "katseenkestävää tarakkaa" tai unelmiesi bikinikroppaa. Muistathan myös puhdistaa kehoasi säännöllisesti Detox-kuurilla ja pH-dieetillä. Jos pysähdytään hetkeksi miettimään tätä touhua, voiko joku oikeasti väittää, että tällä bisneksellä lisätään yhdenkään ihmisen hyvinvointia? Väittäisin, että sen sijaan sillä lisätään riittämättömyyden tunnetta, tyytymättömyyttä itseensä ja itsensä arvottamista kilojen perusteella. Itseinholla ei kovin pitkälle painonhallinnassa pääse, se kun ennemminkin vie voimavaroja kuin lisää niitä.
Aprikoosista persikaksi. I'm in - maksoi mitä maksoi.

Mitä pikadieettien tilalle?

 

Säännöllinen syöminen, sopiva ateriakoko, nälkä syömisen ohjaajana, terveellinen ja kasvisvoittoinen ruokavalio, kohtuullinen herkuttelu, joustava syömisen rajoittaminen ja liikunnallinen elämäntapa - siinä onnistuneen painonhallinnan tekijöitä. Tiedetään, että tämä ei myy, mutta ottakaa nyt edes ilmaisena vinkkinä.


Järkevästä painonhallinnasta lisää seuraavilla sivuilla:

Anette Palssa
BITE -Haarukassa hyvinvointi
Painonhallintatalo.fi 
Personal trainer & ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad 
Pöperöproffa Patrik Borg
Se erilainen fitness -blogi
Vaakakapina

22.10.2017

Luomujäätelöllä suomalaisten ravitsemus kuntoon?

Tämän kuun alussa Olli Posti ja Timo Kettunen kohtasivat Luontaishörhö vs. Tiedesankari -väittelyssä. Idea väittelyyn tuli Olli Postilta, joka halusi haastaa jonkun "virallisen tahon edustajan" väittelemään kanssaan muun muassa ravitsemuksesta. En puutu nyt käytyyn keskusteluun muuten, mutta yksi asia väittelyn lopussa inspiroi kirjoittamaan tämän tekstin.

Taas pelkkää maitokahvia aamiaiseksi.

Väittelyn lopussa molemmilta kysyttiin pieni vinkki, miten suomalaisten ravitsemusta voitaisiin viedä parempaan suuntaan. Timo puhui fiksusti ja muistutti, että liian suuret muutokset kerralla eivät tuo pysyviä tuloksia, ja korosti lisäksi ilon kautta tekemistä ja sallivuutta. Ollilla oli konkreettisempi vinkki suomalaisille - Hän vinkkasi, että jos henkilöllä on paheena esimerkiksi jäätelö, niin se kannattaa vaihtaa luomujäätelöön. 

Kun kuulin tämän vinkin, se huvitti ja ihmetytti. Miten joku voi ajatella, että jäätelön vaihtaminen luomujäätelöön parantaisi suomalaisten (tai kenenkään) ravitsemusta? Ja asiat olisivat kieltämättä aika hyvin, jos tämä olisi todella se suurin ongelma ravitsemuksessamme. Toinen vaikutti kuitenkin olevan asian kanssa aivan tosissaan, joten kaipa se on katsottava millainen hyöty jäätelön vaihtamisesta luomujäätelöön saataisiin.

Pieni muutos, suuri hyöty?
Ravintoarvojen vertailu ei auta ainakaan itseäni ymmärtämään, miksi tavallinen jäätelö kannattaisi vaihtaa luomuun. Molemmissa jäätelöissä on samankaltaiset ravintoarvot ja raaka-aineet, vain sillä erotuksella, että toisen ainesosat ovat luomua. Olemme jo aiemmin kirjoittaneet siitä, kuinka luomu ei ole automaattisesti tavanomaista ruokaa terveellisempää. Siitäkin on tullut kirjoitettua, kuinka luomuun liitetään mielikuvia, jotka eivät perustu faktoihin. Luomu voi olla hyvä valinta muista syistä, mutta luomujäätelöön siirtyminen ei kyllä ole mikään terveysteko.

Kun joku väittää, että suomalaisten ravitsemusta kannattaa lähteä parantamaan vaihtamalla jäätelö luomuversioon, on hänellä kokonaisuus vähän hukassa. Todellisista ongelmista, kuten kasvisten liian vähäisestä syömisestä tai punaisen lihan liiallisesta kulutuksesta, ei ilmeisesti ole tietämystä. Olisihan se kieltämättä ihanaa, jos kaikkien ravitsemus olisi sillä tasolla, että enää olisi tilaa vain pienelle hifistelylle. Tosin hifistelynkin soisi silloin perustuvan faktoihin, eikä omiin mielikuviin.

Aivosumutorven tuomio: Tavallaan oikein kiva vinkki. Muutos aiempaan on pieni, ja asiakkaan on helppo toteuttaa se, sillä esimerkiksi Jymyn luomujäätelö on tosi hyvää. Terveysvinkkinä kivan harmiton, mutta myös hyödytön. Ei jatkoon.

22.9.2017

Paljastus: virallisen tahon edustaja ei käytä maitoa eikä ruisleipää!

Monesti "virallisia tahoja" vastustavat tai muuten ravitsemustieteeseen ja -tutkijoihin skeptisesti suhtautuvat vetoavat siihen, että joku ruoka-aine ei sovi heille, ja siten ravitsemussuositukset (joissa ehkä suositellaan kyseisen ruoka-aineen käyttöä - tai sitten ei) tuottavat kärsimystä monille. Lisäksi on vihjattu, että suositukset olisivat johtaneet väestön lihomiseen. Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä - itse asiassa vain harvan suomalaisen ruokavalio on ravitsemussuositusten mukainen.

Kuten olemme aiemminkin maininneet, ravitsemussuositukset eivät pakota ketään juomaan maitoa. Tunnustan: en ole juonut maitoa sellaisenaan sitten yläasteaikojen. Maito - rasvaton, rasvallinen, homogenoitu tai homogenoimaton - ei aiheuta minulle limaisuutta, ilmavaivoja eikä muitakaan terveysongelmia. En vain pidä maidon mausta. Ruokajuomana juon useimmiten vettä, joskus kasvimaitoja (tietenkin vitaminoituja).

Vaikka kaksi suomalaisen ruokavalion kulmakiveä, maito ja ruisleipä, aiheuttavat minulle ongelmia (maito henkisiä, ruis fyysisiä keliakian vuoksi), en voisi kirkkain silmin väittää, että näiden elintarvikkeiden suositteleminen osana ruokavaliota on väärin. Se, että ruisleipä ei sovi minulle, ei tarkoita, etteikö se voisi väestötasolla olla olennainen elintarvike. Ruisleipä on edelleen suomalaisten tärkeimpiä kuidun lähteitä, ja näyttö ravintokuidun terveydelle edullisista vaikutuksista on melko lailla kiistatonta. Maidosta suomalaiset puolestaan saavat muun muassa D-vitamiinia, kalsiumia, jodia ja B12-vitamiinia.

On typerää kuvitella, että väestötasolle tarkoitetut suositukset olisivat sellaisenaan, pilkuntarkasti toteutettuina (mikä on oikeastaan mahdotonta, koska suosituksissa on runsaasti liikkumavaraa) jokaiselle yksilölle sopivat. Omia mieltymyksiään ei myöskään ole tarpeen perustella terveellisyydellä tai epäterveellisyydellä: on ihan okei olla syömättä jotain siksi, että ei pidä siitä. Pidettäisiinkö mielipiteet, makumieltymykset ja henkilökohtaiset ominaisuudet erossa argumentoinnista? Ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja syömään niitä ruokia, jotka omaan suuhun, mahaan ja maailmankatsomukseen parhaiten sopivat!