26.3.2016

Suklaa - terveellistä vai vaan hyvää?

Vuoden toinen suklaanmyyntipiikki eli pääsiäinen on käsillä. Tänäkin vuonna suomalaiset ostavat miljoonia suklaamunia, ja Fazerin sininen käy kaupaksi vuoden ympäri. Toinen toistaan mielikuvituksellisimpia suklaaruokia ja -makeisia ilmestyy kauppojen hyllyille jatkuvasti. Kaupan on jopa terveyssuklaata. Mutta ovatko otsikoiden väittämät suklaan terveellisyydestä totta vai onko suklaa vain hyvää?


Lyhyt katsaus suklaan historiaan

Katsahdetaan ensin suklaan historiaan. Alun perin kaakaopuita kasvoi Etelä-Amerikan eteläosien sademetsissä, joista ne sittemmin levisivät ilmeisesti mayojen myötä pohjoisempaan, esimerkiksi Meksikoon. Kaakaopavut, jotka sisältävät rasvaa, tärkkelystä ja proteiinia, ovat mahdollisesti olleet tärkeä osa atsteekkien, mayojen ja tolteekkien ruokavaliota. Kaakaopavut olivat hyvin arvokkaita - niitä saatettiin jopa käyttää valuuttana.

Eurooppaan kaakaopavut saapuivat 1500-luvulla Kolumbuksen mukana. Paahdetuista kaakaopavuista valmistettiin juomaa, joka maustettiin chilillä ja vaniljalla ja suurustettiin maissilla. Vain rikkailla oli varaa suklaaseen: vuonna 1657 yksi pauna (0,45 kg) suklaamassaa maksoi nykyrahassa jopa yli 600 € (10-15 shillinkiä). Vaikka suklaatalot (chocolate houses) olivat vielä 1600-luvulla suosittuja kokoontumispaikkoja, 1750-luvulla niillä oli huono maine, ja jopa kirkko yritti moneen otteeseen kieltää suklaan käytön Euroopassa.

Ensimmäinen syötävä suklaa esiteltiin 1800-luvulla. Myöhemmin sveitsiläinen yritys keksi lisätä tuotteeseen kondensoitua maitoa saaden aikaan maitosuklaan. Tästä lähtien suklaan tuotanto ja kulutus on lisääntynyt vuosi vuodelta. Kaakaopuita on istutettu jokaiseen maailmankolkkaan, jossa ilmasto on niille sopiva: Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Suklaan mahdollisista terveyshyödyistä kiinnostuttiin, kun havaittiin, että Panamassa asuvilla Kuna-intiaaneilla, joiden ruokavalioon kuuluu perinteisesti runsaasti kaakaota, oli vähemmän verenpainetautia ja ikään liittyvää verenpaineen nousua verrattuna muihin väestöihin.



Mahdolliset terveyshyödyt

Suklaan mahdolliset terveyshyödyt vaikuttavat perustuvan flavanoleihin ja/tai teobromiiniin. Flavanolit ovat antioksidantteja, joita löytyy kaakaopavuista, mutta myös muista elintarvikkeista, kuten hedelmistä, teestä ja punaviinistä. Teobromiini puolestaan on kofeiinin sukulainen, jota on muun muassa suklaassa ja kolapähkinöissä.

Joissain tutkimuksissa on havaittu suklaan vaikuttavan edullisesti muun muassa verenpaineeseen ja insuliiniresistanssin biomarkkereihin. Toisaalta esimerkiksi Helsingin yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa, jossa tutkittavat söivät lähes 50 grammaa tummaa suklaata päivittäin, ei havaittu muutoksia verenpaineessa (kyseessä oli muuten Fazerin rahoittama tutkimus, joten elintarviketeollisuuden salaliittoa vain sopivien tutkimustulosten julkaisemiseksi ei ainakaan tämän perusteella vaikuttaisi olevan olemassa).

Ravitsemustieteessä syy-seuraussuhteen todistaminen on haastavaa. Suklaan terveyshyötyjen tapauksessa meidän täytyisi pystyä kohtuullisen aukottomasti todistamaan ainakin, että on olemassa joku biologisesti uskottava mekanismi, jolla suklaan ainesosat vaikuttaisivat terveysmuuttujiin. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, mitkä nimenomaiset yhdisteet tai aineenvaihduntatuotteet ovat avainasemassa, eikä fysiologisista mekanismeistakaan ole varmuutta.

Kaikki suklaat eivät ole yhtä terveellisiä, vaan mitä tummempaa ja kaakaopitoisempaa suklaa on, sitä terveellisempää se myös on. Tämä johtuu siitä, että tummassa suklaassa kaakaomassan osuus on suurempi, jolloin siinä on myös enemmän flavanoleja ja teobromiinia. Maitosuklaa sisältää vain vähän kaakaomassaa ja valkoinen suklaa ei sisällä sitä ollenkaan. Kaakaopitoisuuden tulisikin olla mahdollisimman korkea, jotta tavoitellut terveyshyödyt saavutettaisiin.


Todistetut terveysväitteet

Vuodesta 2010 lähtien  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on puuttunut elintarvikkeiden terveyshyötyjen markkinointiin. Tuotteiden markkinoinnissa saa nykyään käyttää vain hyväksyttyjä terveysväitteitä. Terveysväitteeksi kutsutaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan kuluttajan ymmärtää, että kyseessä olevalla elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai jonkin sen ainesosan ja yksilön terveyden välillä on yhteys. Väitteitä on kahta eri tyyppiä.

Terveysväitteet voivat olla niin sanottuja toiminnallisia väitteitä, eli ne koskevat esimerkiksi ravintoaineen kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan liittyviä vaikutuksia. Toiset terveysväitteet ovat puolestaan sairauden riskin vähentymiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen liittyviä väitteitä. EFSA arvioi erilaisten terveysväitteiden tieteelliset perustelut sekä väitteen sanamuodon. EFSA:n antama lausunto ei vielä oikeuta terveysväitteen käyttöön vaan se hyväksytään tai hylätään komission asetuksella. Pakkausmerkinnöissä tai esimerkiksi mainoksissa ei saa esiintyä kuluttajaa harhaanjohtavia väitteitä.

Suklaalle on myönnetty vuonna 2013 kaksi terveysväitettä. Tarkemmin väitteet on myönnetty kaakaon sisältämille flavanoleille ja belgialaisen Barry Callebautin yritykselle. EFSA:n hyväksymä terveysväite kuuluu: ”Kaakaon sisältämät flavanolit auttavat ylläpitämään endoteelista riippuvaista verisuonien laajenemista, joka edistää normaalia verenvirtausta.” Tämä väite on tieteellisissä tutkimuksissa pystytty osoittamaan paikkansapitäväksi. Kaakao vaikuttaa myönteisesti verisuonten terveyteen kun flavonoleja saadaan päivittäin 200 milligrammaa. Tämä tarkoittaa käytännössä 10 grammaa tummaa suklaata tai 2,5 grammaa kaakaojauhetta.

Edellä mainittujen terveysväitteiden lisäksi EFSA on käsitellyt kymmenen suklaata tai kaakaota koskevaa hakemusta, joita ei kuitenkaan ole voitu hyväksyä tieteellisen näytön riittämättömyyden vuoksi. Väitteet ovat liittyneet muun muassa kaakaon sisältämien polyfenolien hapettumista estäviin vaikutuksiin.  Esimerkiksi suklaan valmistaja Kinder on hakenut hyväksyntää väitteelle ”Kinder-suklaa auttaa kasvamaan”. Kaakaon on väitetty myös parantavan henkistä hyvinvointia, tukevan positiivista mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella nämä suklaan ominaisuudet kuulostavat tutuilta, oikeiltakin. Vai liittyisivätkö ne sittenkin jotenkin esimerkiksi suklaisten hetkien muihin osatekijöihin kuten kotisohvaan, villasukkiin ja viinilasiin?


Uutisoinnista 

Suklaan syönnillä on siis mahdollisia terveyshyötyjä, joita ei mediassa ainakaan vähätellä. Vähän aikaa sitten Suomessa ja maailmalla iltapäivälehdet uutisoivat näyttävästi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan suklaa paransi kognitiivisia kykyjä. Lehdissä suklaan uutisoitiin muun muassa kehittävän aivoja, parantavan harmaita aivosoluja ja tekevän aivoissa maagisia asioita.

Tutkimuksen tehnyt professori Merril Elias astui julkisuuteen, sillä hän turhautui tapaan, jolla media liioitteli tutkimuksen tuloksia. Professori korjasi, etteivät he oikeastaan tutkineet aivomassaa millään tavalla, ainoastaan kognitiivisia kykyjä kuten muistamista ja abstraktia päättelyä. Hänen mukaan tutkimuksen tuloksista voi vetää sen johtopäätöksen, että suhteellisen terve ihminen voi syödä viikottain hieman suklaata ja se saattaa parantaa kognitiivisia kykyjä. Virheellinen johtopäätös on kuitenkin se, että suklaa on hyväksi, joten sitä kannattaa syödä mahdollisimman paljon. Professori ei missään tapauksessa halunnut, että ihmisiä rohkaistaan syömään suklaata, vaan oli erityisen huolissaan siitä, miten median viesti välittyy esimerkiksi lapsille.




Yhteenveto

Suklaaseen liittyvät uutiset ovat medialle herkullinen aihe, sillä ymmärrettävästi positiiviset uutiset miellyttävät ihmisiä, erityisesti silloin, jos ne koskevat jotain epäterveellisenä pidettyä herkkua. Osa muistaa varmasti miten taannoin uutisissa reviteltiin oluen olevan mitä mainioin palautusjuoma. Yksittäinen oluen sisältämiä hivenaineita analysoinut Pro gradu -tutkielma sai valtavan medianäkyvyyden, sillä asia oli niin kiehtova - etenkin jos olisi ollut totta. Moni innostuu näistä median terveysuutisista ja tarttuu jokaiseen tekosyyhyn syödä epäterveellisinä pidettyjä herkkuja. Herkuttelu itsessään on ihanaa, mutta samalla vähän kiellettyä eikä niin hyväksyttyä ainakaan jatkuvasti tehtynä. Suklaan syömistä onkin helpompaa perustella itselleen sen terveyshyödyillä - vaikka ne olisivatkin vielä epävarmoja ja melko olemattomia hyötyjä.

Pienistä mahdollisista terveyshyödyistä huolimatta suklaata ei kuitenkaan voida pitää mitään terveystuotteena, sillä se sisältää myös paljon rasvaa ja sokeria, ja siitä saa paljon energiaa. Jos tavoittelee suklaan mahdollisia terveyshyötyjä ei sitä tarvitsekaan ahmia, vaan tutkimusten mukaan pari palaa on sopiva annos. Suklaalla herkuttelu on asia erikseen ja erittäin suotavaa sekin. Jos suklaan syöminen auttaa rentoutumaan ja tuo mielihyvää, edistää sekin tavallaan hyvinvointia. Sitä paitsi kaikkea ei aina tarvitse miettiä terveellisyyden kannalta - Kinderit kuuluvat pääsiäiseen, oli niillä hyväksytty terveysväite tai ei!



Lähteinä tässä jutussa on käytetty:

Peter Barham: The Science of Cooking. Berlin: Springer-Verlag 2001.

Berends LM, van der Velpen V, Cassidy A. Flavan-3-ols, theobromine, and the effects of cocoa and chocolate on cardiometabolic risk factors. Curr Opin Lipidol 2015;26:10–9.

Koli R, Köhler K, Tonteri E, Peltonen J, Tikkanen H, Fogelholm M. Dark chocolate and reduced snack consumption in mildly hypertensive adults: an intervention study. Nutr J 2015;14:84.



HS: Professori kritisoi ruokatutkimusten uutisointia – "Virheellisin johtopäätös on, että suklaa on hyväksi, joten sitä kannattaa syödä paljon"

HS: Tumma suklaa on terveellistä, linjaa EU-viranomainen

Savon sanomat: Kaakao vaikuttaa suotuisasti verisuoniin

Suklaayhdistys

14.3.2016

Ruoan kuumentaminen mikroaaltouunissa on turvallista

Aivosumutorven ensimmäinen blogiteksti on lukijan toive: Aivosumutorvea pyydettiin ottamaan kantaa erääseen ruoan mikroaaltokuumentamista käsittelevään kirjoitukseen. Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että kukaan aivosumutorvilaisista ei varsinaisesti ole aiheen asiantuntija, joten teksti perustuu saatavilla oleviin (kohtuullisen yleistajuisiin) lähteisiin sekä elintarviketieteiden ja fysiikan opintoihin. Otamme mielellämme kommentteja vastaan.

Internetistä, tuosta sananvapauden tyyssijasta, löytyy useitakin kirjoituksia, joiden mukaan mikroaaltouunin käyttäminen on terveydelle vaarallista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että teksteissä faktat, pelot, huhut, mielipiteet ja mutut menevät suloisesti sekaisin. Yritämmekin nyt pureutua mikroaaltojen saloihin ja etsiä luotettavia lähteitä.

Mitä mikroaallot ovat ja miten ne lämmittävät ruoan?

Mikroaaltouuneissa on magnetroniputki, joka synnyttää mikroaaltoja. Mikroaallot ovat sähkömagneettisia aaltoja (joita ovat myös mm. radioaallot, infrapunasäteily, näkyvä valo ja röntgensäteily) ja niiden taajuus on 915 tai 2450 MHz. Tällä taajuudella ruoan sisältämät dipolit (kaksi erimerkkistä varausta, joilla on tietty etäisyys), kuten vesi-, rasva- ja sokerimolekyylit alkavat värähdellä. Lämpö on hiukkasten liikettä - mitä enemmän molekyylit värähtelevät, sitä lämpimämpää ruoka on.

Mikroaallot eivät aiheuta molekyylien värähtelyä vain ruoan pinnassa, vaan jopa muutaman sentin syvyydessä. Värähtelevät molekyylit siirtävät osan energiastaan naapurimolekyyleille, ja lämpö siirtyy näin johtumalla ruoan eri osiin. Mikroaaltouunissa kuumennetussa ruoassa on tyypillisesti useita kuumempia ja kylmempiä kohtia, sillä uunissa tuotetun energian tiheys ei ole tasainen. Siksi mikroaaltouunissa kuumennettua ruokaa on hyvä seisottaa hetki ja odotella lämmön tasautumista ruoassa.



Onko eri kuumennustavoilla eroa?

Kaikki lämpö on hiukkasten liikettä. Näin ollen ruoan kuumentaminen uunissa, pannulla, grillissä tai muilla tavoin aiheuttaa yhtä lailla molekyylien liikettä ruoassa. Mikroaaltouunissa kuumennus tapahtuu kuitenkin hieman eri tavoin, sillä itse uuni ei ole lämmin, vaan lämmitys tapahtuu "ruoan sisällä". Mikroaaltouuni on esimerkiksi normaaliin uuniin verrattuna nopeampi kuumennustapa, sillä ruoan kuumeneminen alkaa heti, kun magnetroniputki on päällä.

Normaaliin uuniin verrattuna mikroaaltouunissa kuumennetussa ruoassa on erilainen rakenne. Koska mikroaaltouunissa ruoan pinta ei pääse kuumenemaan tarpeeksi, siellä ei tapahdu ruskistumista. Samoin leivonnaisissa pinnan rakenne on pehmeämpi kuin uunissa kuumennettujen leivonnaisten. Myös kasvisten rakenne muuttuu mikroaaltokuumennuksessa (toki se muuttuu myös esim. keittämisessä, mutta hiukan eri tavoin): kasvikset ovat rakenteeltaan jäykempiä, ja mahdollisesti menettävät soluistaan enemmän vettä verrattuna keittämiseen. Lihan mikroaaltouunikypsennys aiheuttaa enemmän hävikkiä, ja lopputulos on vähemmän mehukas verrattuna muihin menetelmiin.

Mitä ruoalle käy kuumennettaessa?

Kuumentaminen tuhoaa ruoan ravintoaineita, mikroaallot eivät. Näin ollen ruoan ravintoainepitoisuus pienenee aina, kun sitä kuumennetaan, oli menetelmä sitten mikä hyvänsä. Esimerkiksi kasviksille värin antavat klorofyllit, karotenoidit ja flavonoidit voivat hajota kuumennuksessa. Itse asiassa verrattuna esimerkiksi keittämiseen, mikroaaltouunikuumennuksessa vesiliukoisia ravintoaineita saattaa hävitä ruoasta vähemmän, sillä ruoka ei ole vedessä, johon vitamiinit voivat liueta.

Muita kuumennuksen aiheuttamia muutoksia ruoassa ovat mm. rakenteelliset muutokset (esim. kasvikset pehmenevät, kun niiden soluseinästä tulee läpäisevämpi ja solujen sisältä poistuu vettä), rasvan savuaminen (kuumennettaessa yli savuamispisteen), proteiinien denaturoituminen (käytännön ilmiönä tunnetaan lihan/kananmunan kypsyminen) ja mikrobien tuhoutuminen. Viimeksi mainittuun liittyen kannattaa kuitenkin muistaa, että mikroaaltouunikuumennuksessa ruoan eri osat kuumenevat epätasaisesti, joten myös mikrobit tuhoutuvat epätasaisesti. Niinpä ruokaa kannattaa välillä sekoittaa ja jatkaa kuumennusta tämän jälkeen.



Lopuksi - pitävätkö nämä väitteet paikkansa?

Askel terveyteen -sivuston mikroaaltouunijutussa mainittiin kolme vaaraa, joille ruoan kuumentaminen mikroaaltouunissa altistaa: 1) kuuma materiaali voi aiheuttaa palovammoja; 2) muoveista voi kuumennuksen aikana vapautua haitallisia aineita ja 3) mikroaallot aiheuttavat muutoksia mm. ruoan ravintoainepitoisuuteen. Tätä mieltä Aivosumutorvi on väitteistä:

1) Kyllä. Kuumasta ruoasta tai astiasta voi saada palovamman. Tämä koskee toki sekä mikrossa että esimerkiksi uunissa kuumennettuja ruokia ja astioita. Mikrossa ei kannata käyttää astioita, jotka eivät sinne sovi, kuten ei tietysti myöskään uunissa.

2) Mahdollisesti. Jos et käytä keraamisia tai lasiastioita, valitse muoviastioita, jotka on tarkoitettu mikroaaltouunikäyttöön.

3) Ei. Mikroaallot eivät tuhoa ravintoaineita eivätkä vaikuta ruoan komponenttien molekyylirakenteeseen. Kuumentaminen sen sijaan tuhoaa lämpöherkkiä ravintoaineita ja voi muuttaa ruoan komponenttien molekyylirakennetta, mutta tämä ei riipu kuumennustavasta.



Ruoan lämmittämistä mikroaaltouunissa ei siis kannata pelätä, kunhan muistaa käyttää mikronkestäviä muoviastioita. Mikään ei toki estä valitsemasta muuta kuumennus- tai kypsennystapaa: on mahdollista, että höyrytys on vesiliukoisten vitamiinien kannalta kaikkein hellävaraisin kuumennustapa. Vesiliukoiset vitamiinit ovat kuitenkin hyvin herkkiä kaikelle kuumennukselle, ja esimerkiksi C-vitamiinia tuhoutuu myös säilytyksen aikana, joten syödyn ruoan vitamiinipitoisuuksissa voi olla suuriakin eroja riippuen säilytys- ja kuumennusajoista.

Ihan viimeiseksi - erikoisista väitteistä

Muihin em. sivuston väitteisiin (ja niitähän riittää!) Aivosumutorvi ei aio ottaa kantaa, sillä osa väitteistä on niin absurdeja, ettei niitä pysty oikeastaan edes kumoamaan. Otetaan esimerkiksi väite "Mikroruoka aiheuttaa muutoksia veren plasmassa ja imusolmukkeissa, joka puolestaan johtaa immuunipuolustuksen alenemiseen ja altistaa sairauksille." Tässä liikutaan jo sellaisissa sfääreissä, että tarvittaisiin edes jonkinlaisia perusteluja väitteen esittäjältä. Eli mikä on se mekanismi, jolla mikroruoka aiheuttaa näitä muutoksia?

Lisäksi sivustolla on melko ristiriitaisiakin väitteitä: ensin todetaan, että "Mikrottaminen vähentää ruuan sisältämää proteiinia ja elimistölle hyödyllisten vapaiden radikaalien vapautumista ruuasta", mutta myöhemmin "Kasvisten sisältämät mineraalit muuntuvat mikrossa vapaiksi radikaaleiksi, joilla on todettu yhteys syövän kehittymiseen." Vaikuttaa siis siltä, että kirjoittajalla ei ole käsitystä siitä, ovatko vapaat radikaalit hyödyksi vai haitaksi, mutta niistä on saanut kivoja, raflaavia lauseita. Ei vakuuta. Ja tässä vaiheessa kenellekään ei varmaan tullut yllätyksenä se, että jutussa käytetyt lähteet eivät kestä kovin kriittistä tarkastelua.

Lähteinä tässä jutussa on käytetty:

Peter Barham: The Science of Cooking. Berlin: Springer-Verlag 2001.

Margaret McWilliams: Foods - experimental perspectives. New Jersey: Prentice-Hall, Inc. 2001.

Evira: Elintarvikkeiden uudelleen kuumentaminen 

HS: Höyry kypsyttää hellästi

HS: Ruuan valmistaminen mikrossa - terveellistä vai epäterveellistä? Asiantuntija vastaa

Yle: Mikro ei tuhoa ruoan ravintoaineita

7.3.2016

Alkusoitto

Toistaiseksi Aivosumutorvi on aktiivinen Facebookissa ja Twitterissä (@aivosumutorvi). Blogitekstejä on kuitenkin luvassa myöhemmin, joten pysy kuulolla!