Ja tapahtui niinä päivinä, että Valtion ravitsemusneuvottelukunnalta kävi käsky, että kaikkien suomalaisten oli syötävä leipää ja juotava maitoa

Viime aikoina on tuntunut, että suomalaiset ravitsemussuositukset herättävät enemmän keskustelua ja arvostelua kuin mitkään muut suositukset ikinä. Jopa yksittäiset ihmiset uhrautuvat ja lähtevät ristiretkille niitä vastaan. Eilen sai TV-ensi-iltansa PT Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe, jossa Kokko pyrki todistamaan ravitsemussuositukset vääriksi. Toisin kuin näköjään edelleen luullaan, ravitsemussuositukset ovat vain suosituksia, ei mikään laki, jonka noudattamatta jättämisestä seuraa rangaistus. Ja vaikka haluaisikin noudattaa suosituksia, kenenkään ei tarvitse omassa ruokavaliossaan miettiä energiaravintoaineiden prosenttiosuuksia tai suunnitella milligramman tarkkuudella omega-3-rasvahappojen saantiaan. Nämä luvut suosituksissa on luotu ihan muuta kuin yksittäisen ihmisen päivittäistä syömistä varten.

Suosituksia laadittaessa katsotaan kokonaisnäyttöä, joka koostuu sadoista tutkimuksista, joissa on tutkittu satojatuhansia ihmisiä. Tässä mittakaavassa yhden miehen kontrolloimaton ja sokkouttamaton ihmiskoe tuntuu jo ajatuksena ajanhukalta ja hieman naurettavalta, eikä sen pohjalta tietenkään voida laittaa suosituksia uusiksi. Tomi Kokkokin tämän ehkä ymmärsi, mutta pyysi Mikael Fogelholmilta kuitenkin hieman joustavuutta suositusten suhteen. Hän toivoi, että 1) puolet viljasta korvattaisiin kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla; 2) ei suositeltaisi rasvatonta maitoa, vaan saisi valita täysirasvaista maitoa tai vettä rasvattoman maidon sijaan ja 3) hyväksyttäisiin voin käyttö margariinin sijaan.

 

Tarkastellaanpa tarkemmin Tomin pyyntöjä.

• Osan viljoista voi hyvin korvata kasviksilla, siitä on tuskin kenellekään haittaa. Täysjyväviljojen jättämiselle kokonaan pois ruokavaliosta ei kuitenkaan ole hirveän hyviä perusteita, niiden terveellisyydestä kun ei taida olla kuin positiivista näyttöä. Suosituksissa ei pakoteta leivän syöntiin - viljatuotteita voi nauttia myös vaikkapa pastana, riisinä tai puurona.
• Dokumentissa takerruttiin turhaan maidon arvosteluun, vaikka ravitsemussuosituksissa maidolle annetaan myös muita vaihtoehtoja. Kenenkään ei ole pakko juoda juuri maitoa, vaan esimerkiksi kalsiumin saannin voi turvata myös vastaavilla kasvipohjaisilla tuotteilla tai muilla maitotuotteilla kuten jogurteilla ja juustolla. Rasvaisen maidon käyttäminenkään ei välttämättä ole huono ratkaisu, jos tyydyttyneiden rasvojen saanti on maltillista.
• Kovan rasvan korvaaminen kasvirasvoilla on tutkimusten mukaan terveydelle edullista, ja tähän perustuu suositus kasvirasvavalmisteiden käytöstä voin sijaan. Toisaalta voin käyttäminen leivän päällä on aika pieni juttu kokonaisuuden kannalta, ja tuskin pilaa kenenkään terveyttä, jos ruokavalio on muuten kunnossa ja kasvirasvoja saadaan muista lähteistä.

Oikeastaan ravitsemussuositukset ovat yllättävän joustavia, ja jopa Tomin ruokavalion voisi saada mahtumaan niihin. Suurimmaksi ongelmaksi tosin saattaa muodostua suuri lihan määrä hänen ruokavaliossaan. Tutkimukset osoittavat aika kiistatta, että suurella lihan, etenkin punaisen lihan ja lihavalmisteiden, kulutuksella on terveyshaittoja. Myös ympäristösyistä lihansyöntiä tulisi vähentää. Vaikka liha olisi luomua tai ruoholla syötettyä, ei se tee lihasta terveellistä.

On monia tapoja koostaa ruokavalio hyvin ja suosituksia mukaillen. Suosituksista saa tämän hetkisen parhaimman tiedon siitä, millä ruokaryhmillä näyttäisi tutkimusten mukaan olevan terveyshyötyjä tai -haittoja. Ravitsemussuositusten avulla pyritään parantamaan kansanterveyttä. Kukaan ei tietenkään pakota yksittäistä ihmistä huomioimaan suosituksia millään tavalla. Olisi kuitenkin aika uhkarohkeaa ohittaa kaikki tutkittu tieto ja jättää huomioimatta se myös esimerkiksi ruokapalveluiden suunnittelussa tai elintarvikkeiden kehitystyössä. Jos itse juo mieluummiin täysrasvaista maitoa, se on ok. Miellyttävyyssyyt eivät kuitenkaan riitä puoltamaan rasvaisen maidon paikkaa ravitsemussuosituksissa. Suosituksiin se päättyy vasta kun tutkimusnäyttö on sen puolella - ennen sitä Fogelholmkaan ei voi auttaa asiassa.  

Dokumentin perusteella näytti siltä, että kasvisten rooli oli jäänyt melko pieneksi Tomin "suositusten mukaisessa" ruokavaliossa, vaikka niillä on tärkeä rooli ravitsemussuosituksissa. Dokumentin mainosjulisteessa ei kasviksia näkynyt eikä juuri Tomin lautasellakaan. Olikohan suosituksia osattu noudattaa kasvisten kohdalla?

Tekeekö mielesi herkutella terveellisesti? Oikeastaan ei.

"Kun mielesi tekee herkutella terveellisesti..." alkaa juttu, jossa esitellään stailisti-huippumallin terveysherkut. Jään pohtimaan lausetta. Oikeastaan mieleni ei tee herkutella terveellisesti. Joskus tekee mieli herkullista ja terveellistä kotimaista omenaa tai tuoretta ruisleipää, mutta en pidä niitä herkkuina vaan normaalina ruokana. Aivan ehdottomasti useammin mieleni tekee herkutella epäterveellisesti. Pidän cookie-taikinasta ja Pirkan cheddarjalapenoista, enkä lupaa edes harkita niiden vaihtamista hunajassa pyöriteltyihin omenalohkoihin.

Syömisen taidot - hukassa vai hallussa?

Silloin tällöin herkuttelussa ei ole mitään väärää, vaikka sellaisen kuvan naistenlehdistä nykyään saakin. Näistä jutuista välittyy kaikkea muuta kuin rento ja mutkaton suhde syömiseen. Erikoistutkija Sanna Talvia puhui aiemmin keväällä Päijät-Hämeen ravitsemuspäivässä syömisen taidoista, jotka usein unohdetaan, kun keskitytään miettimään pakonomaisesti ruoan kaloreita tai terveellisyyttä, jopa herkuttelun yhteydessä. Tällaisesta kaloritarkkuudella mietitystä syömisestä ja grammalleen punnituista ruoista on luultavasti hankala nauttia sillä tavalla kuin ruoasta ja syömisestä pitäisi voida nauttia. "Oikein" syömisestä stressaaminen ei heijasta mutkatonta ja rentoa suhdetta syömiseen. Sitä paitsi oma kuvitelma "oikein" syömisestä voi valitettavasti olla hyvin vääristynyt, etenkin jos se koostuu ehdottomista kielloista ja tiukasta kontrollista.


Herkuttelu sillä mistä oikeasti pitää on osa myönteistä ja mutkatonta asennetta. Herkuttelu saa tuntua hyvältä ja tuoda iloisen mielen. Oikeastaan mukavasta herkutteluhetkestä katoaa melkeinpä kaikki mukavuus, jos siitä tuntee vain syyllisyyttä tai kokee epäonnistuneensa kun taas "repsahtaa" herkkuihin. Jos kerran joka tapauksessa meinaa syödä herkullisen tuplasuklaakeksin, miksei samalla nauttisi siitä?

Herkuttelussa viisas keskitie on jotain tiukan kontrollin ja vapaasti kaikkien halujen mukaan toimimisen välissä. Itselleen täytyy sallia herkkuja, mutta samalla osata välillä myös vastustaa niitä.