Ravitsemustieteilijän ammattietiikka

Lääkäreillä on oma valansa, jossa sitoudutaan noudattamaan lääkärin eettisiä ohjeita. Näihin kuuluu esimerkiksi terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen sekä lääketieteellisen tutkimustiedon käyttäminen. Tämän voi suomentaa siten, että potilasta pyritään hoitamaan huomioiden viimeisin tutkimusnäyttö, eikä esimerkiksi sooloillen omien uskomusten ja kytkösten mukaan. Ravitsemustieteilijöille ei ole omaa valaansa, mutta jos olisi, se voisi olla lääkärinvalan kaltainen eli mekin sitoutuisimme työssämme terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn viimeisimpään tutkimustietoon nojaten. Tutkimustietoa on tietysti paljon, mutta yhtenä ohjenuorana voisi pitää sitä, että pitää ravitsemussuositukset mielessään.

Terveyttä edistävä ruokavalio

Ravitsemussuositukset ovat laajan asiantuntijaryhmän voimin laaditut, ja ne perustuvat uusimpaan tutkimustietoon ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä. Tällä hetkellä näkemys terveyttä edistävästä ruokavaliosta on seuraava: Terveyttä edistävä ruokavalio sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita eli kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja täysjyväviljaa. Se sisältää myös kalaa, kasviöljyjä ja kasvipohjaisia levitteitä, pähkinöitä ja siemeniä sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. On vakuuttavaa näyttöä siitä, että kasvikunnan tuotteisiin painottuva, pääasiassa kasvi- ja kalaperäistä tyydyttymätöntä rasvaa sisältävä ruokavalio vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, kohonneeseen verenpaineeseen ja tiettyihin syöpätyyppeihin. Ruokavalio, joka sisältää paljon lihavalmisteita ja punaista lihaa sekä lisäksi elintarvikkeita, joissa on vähän vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua, mutta runsaasti lisättyä sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa, lisää sairastuvuutta. 

Vaikka meillä ei ole omaa ammattivalaa vannottavana, voidaanko kuitenkin olettaa, että kaikki ravitsemustieteen ammattilaiset luottavat tutkimusnäyttöön ja puhuvat ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion puolesta? Jos meidän tavoin työskentelee projektissa, jossa tavoitteena on terveellisten elintapojen edistäminen, ei työn tavoitteiden ja ravitsemussuositusten välillä ole onneksi ristiriitaa. Mutta onko asia yhtä selvä, jos on ravitsemusasiantuntijana esimerkiksi elintarvikefirmassa, joka myy lähinnä lihatuotteita tai sokeripitoisia elintarvikkeita?

Haluaisimme voida vastata, että tietysti kaikilla periaatteena on tutkimusnäyttöön luottaminen ja halu edistää terveellistä syömistä, huolimatta siitä kenelle työskentelee. "Oma lehmä ojassa" -meininki on toki hyvinkin tuttua ravitsemus- ja terveyspiireissä, mutta lähinnä siihen on törmännyt itseoppineiden terveysgurujen joukossa. Saatetaan siis myydä ihmedieettiä tai -pilleriä, jonka hyödyistä ei ole mitään tutkimusnäyttöä. Niitä kauppaamalla tavoitellaan ennemmin omaa kuin asiakkaan parasta. Yhtä räikeisiin tapauksiin onneksi harvemmin törmää ammattilaisten keskuudessa, mutta onhan sekin nähty, ettei se lääkärinvalankaan vannominen aina takaa mitään.

Lihako pahasta? Kalako terveellistä?

Ravitsemustieteilijöiltä toivoisimme, että oikeasti pidettäisiin aina kirkkaana mielessä ne tutkimustietoon perustuvat, terveyttä edistävän ruokavalion periaatteet, riippumatta siitä missä työskentelee. Ihan rehellisesti sanoen, ei vaan näytä hyvältä, jos ammattilainen vähät välittää tutkimusnäytöstä, vaan promoaa mitä tahansa, mitä työnantaja sanelee. Seuraamme eri ravitsemusalan ammattilaisia Twitterissä, ja siellä on ruvennut harmittamaan esimerkiksi yltiöpäinen lihansyönnin promoaminen. Saatamme olla huumorintajuttomia nipoja, mutta jatkuva "lihapuhe" ja hölmöjen "lihansyöjät ovat kasvisyöjiä onnellisempia" -tutkimusten jakaminen ei vaan naurata, vaikka viestin jakaisi silmäniskuhymiöin. Eiköhän me suomalaiset syödä lihaa jo ihan tarpeeksi ilman ylimääräistä kampanjointiakin. Jos liha-asioista haluaa viestiä ja työnantaja sitä vaatii, voisi keskittyä viestimään vaikkapa laadusta ja kohtuullisuudesta, se kun sopii paremmin ravitsemussuositustenkin sanomaan.

Toinen asia, joka ihmetyttää, on Vegaaniliiton sivuilla oleva artikkeli "Kalako terveellistä?". Ymmärrän täysin, että vegaanit eivät syö kalaa eettisistä syistä, mutta kalan terveellisyyden kieltäminen on ravitsemusasiantuntijalta kummallinen veto. Harmittaa, sillä olisi lukuisia faktoihin perustuvia syitä, joilla vegaaniruokavalion terveellisyyttä voisi promota, mutta kalattomuus ei kyllä ole yksi niistä.

Yllä mainitut esimerkit ovat oikeasti aika mitättömiä juttuja, eivätkä todellakaan pahinta mitä voisi olla. Toisaalta harmittaa edes valittaa tästä, mutta mielestämme tätäkin aihetta on syytä käsitellä. Me toivomme, että jatkossakin voidaan luottaa siihen, että ravitsemustieteen ammattilaisilta saa puolueetonta, tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa ravitsemuksesta ilman, että omat kytkökset tai ideologia vaikuttavat asiaan. Olisi kiinnostavaa kuulla myös muiden kokemuksia tai näkemyksiä asiasta!

Terveysuutisen klikkiotsikko on monen tekijän summa

Jos terveysuutinen kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta. Tätä lausetta toistetaan mediassa usein, mutta silti vain harva muistaa soveltaa sitä silloin, kun kohdalle osuu omaan maailmankatsomukseen hyvin istuva terveysuutinen. Ravitsemusaiheista on helppo nostaa esille raflaavia tutkimustuloksia, mutta millainen on houkuttelevan kuuloisen terveysuutisen anatomia?

Tylsä pilata hyvä juttu faktoilla

Lähdetään liikkeelle Newsner-sivuston uutisesta, jota on jaettu Facebookissa tänäkin vuonna ahkerasti, vaikka se ilmestyi jo vuosi sitten. Jutun mukaan samppanjan juominen voi parantaa muistia ja ehkäistä dementiaa, sillä se sisältää fenoleja, jotka torjuvat muistiongelmia ja stimuloivat signaaleja aivoissa. Jutussa vedottiin Readingin yliopistossa Iso-Britanniassa tehtyyn tutkimukseen.

Kauppalehti uutisoi samasta tutkimuksesta huhtikuun lopussa hehkuttamalla "ilouutista vapun juhlijoille". Kauppalehden tekstissä annettiin jopa tarkkoja ohjeita siitä, kuinka paljon sampanjaa on nautittava ja missä iässä juominen on aloitettava. Jutun loppupuolella kävi kuitenkin ilmi, että tutkimus, johon juttu perustui, oli tehty rotilla. Myös MTV3 muisti mainita rotat jutussaan, joka ilmestyi jo 2015.

Suurelle yleisölle suunnatuissa teksteissä annettiin siis ymmärtää, että tutkimustulos olisi yleistettävissä ihmisiin, vaikka koe-eläiminä käytetyt rotat mainittiinkin tekstissä. Mistä tämä johtuu? Onko klikkiotsikoiden veto niin suurta vai uskovatko toimittajat todella vedettyihin johtopäätöksiin? Otetaan askel taaksepäin ja tarkastellaan Readingin yliopiston lehdistötiedotetta, jota ainakin Newsnerin jutussa oli käytetty lähteenä.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Tutkijan ajatellaan yleensä olevan alansa johtavia asiantuntijoita: hänen sanaansa voi luottaa ja hän osaa tehdä oikeita, perusteltuja johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa voi kuitenkin joutua pettymään. Lehdistötiedotteessa ei mainita rottia, hiiriä tai jyrsijöitä sanallakaan. Sivulauseesta voi ymmärtää, että tutkittavat eivät olleet ihmisiä ("In the near future we will be looking to translate these findings into humans."), mutta nopeasti lukiessa tämä voi helposti mennä ohi.

Mennäänpä siis vielä yksi askel taaksepäin ja tutustaan tiedotteen ja lehtijuttujen taustalla olleeseen tutkimukseen, joka julkaistiin Antioxidants & Redox Signaling -lehdessä. Tutkimuksen tavoitteena oli muun muassa  selvittää kohtuullisen samppanjan käytön vaikutuksia avaruudelliseen työmuistiin ja motorisiin toimintoihin (suorahko suomennos artikkelista) [rotilla, toim. huom.]. Tutkittavina oli 24 rottaa, joista kahdeksan oli kontrolliryhmässä, kahdeksan alkoholiryhmässä ja kahdeksan samppanjaryhmässä: tutkimuksessa vertailtiin siis kolmea ryhmää.

Tulosten mukaan sampanjan saanti ei vaikuttanut rottien motorisiin toimintoihin. Avaruudellisen työmuistin suhteen huomattiin tilastollisesti merkittävä ero samppanjaryhmän ja kontrolliryhmän välillä intervention päätyttyä. Samppanjaryhmän ja alkoholiryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (tai ainakaan sitä ei raportoitu).

Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voidaan oikeasti vetää?

Jos tutkimuksen tulos on, että samppanjaa saaneet rotat suoriutuvat kuuden viikon päästä avaruudellista työmuistia mittaavasta testistä kontrollirottia paremmin, mutta eroa muuta alkoholia nauttineisiin rottiin ei syntynyt, millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan vetää? Kun otetaan huomioon pieni otoskoko (kahdeksan rottaa kussakin ryhmässä), on täysin mahdollista, että tulos on sattumaa. Lisäksi erityistä näyttöä siitä, että juuri samppanja olisi vaikuttanut avaruudelliseen työmuistiin, ei vaikuttaisi olevan, koska muuta alkoholia saaneiden rottien suoriutuminen oli samaa luokkaa samppanjarottien kanssa. Entä sitten johtopäätökset dementiasta ja muistin paranemisesta? Niille ei artikkelista tunnu löytyvän perusteita, etenkään, jos ja kun puhe on ihmisistä.

Tätä Pauli Ohukaisen muistilistaa kannattaa käyttää apuna silloin, kun pohtii, onko terveysuutinen uskottava.

Tutkijallakin on vastuu

Usein toimittajia syyllistetään mutkiasuoristavista terveys- tai ravitsemusuutisista, mutta ainakaan tässä tapauksessa virheistä ei voi syyttää ainoastaan toimittajia. Osaava terveystoimittaja olisi ehkä voinut halutessaan pelastaa paljon, mutta jos julkaistussa artikkelissa tehdään vääriä tai liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, on myös tutkijalla vastuu. Aivosumutorvi toivookin, että tutkijat eivät liioittelisi tuloksia tai antaisi lausuntoja oman asiantuntemuksensa ulkopuolella.