Kaikkea on kokeiltava (paitsi ravitsemussuosituksia)?

Ravitsemussuositukset perustuvat laajaan tutkimusnäyttöön terveyttä edistävästä ruokavaliosta. Luulisi siis, että nämä asiantuntijoiden laatimat suositukset olisivat vahvoilla, jos terveellinen syöminen kiinnostaa, ja miettii itselleen sopivaa ruokavaliota. Näin ei kuitenkaan ole. Jostain syystä on paljon suositumpaa hurahtaa vaihtoehtoisiin dieetteihin, joiden vetovoimaa on järjellä vaikea ymmärtää.

Kuva: Unsplash

Oma bisnes terveyden edistämisen edellä

Miksi itseoppineet ravitsemusgurut eivät hyödynnä tutkimustietoa, vaan kauppaavat yleensä jotain ihan päinvastaista? Pronutritionist-blogin Reijo Laatikainen avaa asiaa hyvin uudessa kirjassaan. Hän kirjoittaa, että hyvinvoinnista ja ravintovalmennuksesta on tullut iso bisnes. Jotta itseoppineet gurut voisivat kilpailla ravitsemustieteen ammattilaisia vastaan hyvinvointisektorilla, heidän täytyy tarjota jotakin muuta kuin tutkittuun tietoon perustuvaa ravitsemusneuvontaa. On aika selvää, että tällöin ei mennä ihmisten terveys ja hyvinvointi edellä, vaan tärkeintä on oma bisnes.

Tutkimusnäyttöä vastaan

Mitä sitten tarjotaan? Kun ravitsemussuositusten mukaan perusruokavalio riittää, niin ruvetaankin kauppaamaan mitä ihmeellisempiä ravintolisiä. Tai kun ravitsemussuositusten mukaan kovat rasvat kannattaa vaihtaa pehmeisiin, niin vannotaankin juuri kovien rasvojen nimeen. Tai kun ravitsemussuosituksissa mainitaan täysjyvävilja- ja maitotuotteet, niin aletaankin mustamaalaamaan niitä. Tai kun ravitsemussuosituksissa punaisen lihan syöntiä suositellaan rajoittamaan, niin ruvetaankin vähättelemään lihansyönnin haittoja.

Tutkimusnäytön tulkitseminen täysin päinvastaiseksi tuntuu järjenvastaiselta, mutta valitettavasti sekin myy. Aina löytyy niitäkin ihmisiä, joita ravitsemus kiinnostaa, mutta jotka eivät arvosta asiantuntijoita, tutkimuksia tai viranomaistahoja yhtään.

Oma olo kertoo enemmän kuin tuhat tutkimusta?

Vaihtoehtoisissa dieeteissä vedotaan tutkimusnäytön sijaan omaan hyvään oloon. Valitettavasti oma tämän hetkinen olo ei aina kerro sitä, onko joku ruokavalio pidemmän päälle hyvä vai ei. Se, että parikymppinen hyvinvointibloggaaja pysyy terveenä ruokavaliolla kun ruokavaliolla, ei ole mikään ihme. Harva dieetti on sellainen, että se sairastuttaisi heti. Toisaalta sellaisiakin tarinoita jo löytyy. Osa rajoittavistakin dieeteistä voisi olla ihan järkeviä oikein toteutettuina, mutta gurujen ylpeys tai osaaminen ei anna periksi myöntää dieettiensä ongelmakohtia.

Ravitsemussuositukset sen sijaan perustuvat tutkimuksiin, joissa eri ruokavalioiden pitkäaikaisia terveyshyötyjä ja -haittoja on seurattu. Tällainen tieto ei vaihtoehtodieettien keksijää paljoa hetkauta, vaan joku voi esimerkiksi päättää alkaa promoamaan dieettiä, jossa syödään vain banaaneja. Ihmiset lähtevät tähänkin mukaan, vaikka kukaan ei olisi ikinä noudattanut kyseistä dieettiä paria päivää kauempaa.

Kuva: Unsplash

Kumpi laitetaan?

Tuntuu ihan nurinkuriselta, että asiantuntijoiden laatimat, terveyttä edistävät ja tutkimusnäyttöön perustuvat ravitsemussuositukset eivät vaan millään kelpaa. Asiantuntijat raatavat niska limassa tehden tutkimuksia ja kahlaten läpi tutkimusnäyttöä, jotta saataisiin tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Sen jälkeen kaikki tämä vielä tarjoillaan ilmaiseksi ja helposti ymmärrettävässä muodossa, jotta kaikilla olisi mahdollista toteuttaa terveellistä ruokavaliota.

Sen sijaan rahantekomielessä tehdyt dieetit, joissa vähät välitetään tutkimusnäytöstä ja luotetaan vain omaan oloon ja hyvään fiilikseen, tuntuvat porskuttavan. Kun itseoppineet gurut tekevät ravitsemussuosituksista oman vaihtoehtoisen dieettinsä kääntämällä ruokapyramidin ylösalaisin ja vaihtamalla "vähennä"-kehoitusten tilalle "lisää" ja toisinpäin, niin johan ihmiset innostuvat. Tähän vielä hintalappu päälle, niin dieetti kuin dieetti viedään käsistä kerta toisensa jälkeen.

Toivottavasti joskus vielä ymmärrettäisiin, että on ehkä vähän hölmön hommaa kokeilla kaikkea muuta, kun saatavilla olisi aivan ilmaiseksi tutkitusti terveyttä edistävät ravitsemussuositukset.

Mikä elintarvikeyritys lähtisi mukaan huuhaatalkoisiin?

Kuluvalla viikolla törmäsimme Twitterissä meijeriyhtiö Arla Suomen twiittiin, joka kuului näin: "Miten ihmiset reagoivat, kun ruokakerman kanssa saakin pussillisen lisäaineita? Piilokameratempauksella halusimme nostaa esille, että kermojen ja kerman kaltaisten valmisteiden raaka-aineissa on eroja." Arlan nettisivuilla kerrotaan, että tempauksella oli tarkoitus kiinnittää huomio usein piiloon jääviin lisäaineisiin. Twitterissä professori Marina Heinonen jakoi kyseisen twiitin kommenttiensa kera. Ravinnon turvallisuuden professori ihmetteli, miksi lisäaineisiin halutaan kiinnittää huomio, kun ennemmin pitäisi tarkkailla tuotteiden kovan rasvan, suolan ja sokerin määrää. Luonnollisuus kun ei ole terveellisyyden tae. Myös useampi muu terveys- tai ravitsemusasiantuntija otti asiaan kantaa ja tuki Heinosen näkemystä. Tempausta kommentoitiin seuraavasti: 1.) tempauksella ei kyllä edistetä ruoan terveystietoa, vaan kiinnitetään huomiota seikkoihin, jotka vaan sekottavat asiaa. 2.) Faktat/väestön terveys ei ohjaa markkinointia ja tuotekehitystä koskaan, vaan firmojen markkinointikamppanjat ovat kuin tuuliviiri, kääntyvät siihen suuntaan mistä tänään tuulee. 3.) Nämä markkinointitempaukset sahaavat lopulta teollisuuden omaa oksaa ja hämärtävät kuvaa terveysriskeistä.

Arlan viestinnästä vastattiin Heinoselle: "Kampanjan taustalla on se, että moni etsii mahdollisimman luonnollisia elintarvikkeita. Haluamme auttaa heitä löytämään kermahyllystä mahdollisimman vähän ainesosia sisältävän vaihtoehdon".

Huuhaan imu on voimakas.

Kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää

Arla ei valitettavasti ole ainoa firma, joka harrastaa mielikuvilla markkinointia, faktoista välittämättä. Meillä meni aikoinaan ruispuikula väärään kurkkuun ja herne nenään, kun Fazer kyseli voiko terveellinen ruokavalio sisältää leipää. Tällä kampanjalla tavoiteltiin tietysti hiilarikammoisia kuluttajia, mutta meissä muissa viesti herätti ihmetystä - miksi juuri leipomoyritys haluaakin nyt kyseenalaistaa viljojen terveellisyyden?

On ymmärrettävää, että elintarvikefirmat haluavat tuotevalikoimansa kattavan erilaisten kuluttajien toiveet ja tarpeet. Trendit tulevat ja menevät, mutta niihin on lähdettävä mukaan, jotta pystyy kilpailemaan asiakkaista. Mutta kun mielistelee ja tavoittelee yhtä asiakasryhmää, saattaa ärsyttää toisen. Olisi itsekästä ja epärealistista toivoa, että jatkossa elintarvikkeita kehitettäisiin ja markkinoitaisiin vain minun toiveeni mukaisesti eli tutkittuun ravitsemustietoon tukeutuen. En vaadi tätä, mutta vinkkaan, että täällä olisi nyt yksi asiakasryhmä, joka tuntuu olevan täysin unohdettu markkinointitempauksissa. Mikä elintarvikeyritys kohdistaisi markkinointinsa tutkittuun ravitsemustietoon luottaville, lisäaineita tai prosessointia pelkäämättömille, mutta valheellisesta mielikuvamarkkinoinnista ärsyyntyville kuluttajille?

Huuhaatalkoot

Tällä viikolla uutisoitiin, että Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat ovat perustaneet Vastalääke ry:n eli yhdistyksen, joka lupaa taistella tutkitulla tiedolla huuhaata vastaan. Tämä on oikein tervetullut lisä huuhaatalkoisiin. Mutta tervetullut olisi myös elintarviketeollisuuden taho, joka toimillaan ehkäisisi huuhaan leviämistä. Uskaltaisiko joku firma pyllistää huuhaalle ja profiloitua tällaiseksi?

Ravitsemustieteilijän ammattietiikka

Lääkäreillä on oma valansa, jossa sitoudutaan noudattamaan lääkärin eettisiä ohjeita. Näihin kuuluu esimerkiksi terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen sekä lääketieteellisen tutkimustiedon käyttäminen. Tämän voi suomentaa siten, että potilasta pyritään hoitamaan huomioiden viimeisin tutkimusnäyttö, eikä esimerkiksi sooloillen omien uskomusten ja kytkösten mukaan. Ravitsemustieteilijöille ei ole omaa valaansa, mutta jos olisi, se voisi olla lääkärinvalan kaltainen eli mekin sitoutuisimme työssämme terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn viimeisimpään tutkimustietoon nojaten. Tutkimustietoa on tietysti paljon, mutta yhtenä ohjenuorana voisi pitää sitä, että pitää ravitsemussuositukset mielessään.

Terveyttä edistävä ruokavalio

Ravitsemussuositukset ovat laajan asiantuntijaryhmän voimin laaditut, ja ne perustuvat uusimpaan tutkimustietoon ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä. Tällä hetkellä näkemys terveyttä edistävästä ruokavaliosta on seuraava: Terveyttä edistävä ruokavalio sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita eli kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja täysjyväviljaa. Se sisältää myös kalaa, kasviöljyjä ja kasvipohjaisia levitteitä, pähkinöitä ja siemeniä sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. On vakuuttavaa näyttöä siitä, että kasvikunnan tuotteisiin painottuva, pääasiassa kasvi- ja kalaperäistä tyydyttymätöntä rasvaa sisältävä ruokavalio vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, kohonneeseen verenpaineeseen ja tiettyihin syöpätyyppeihin. Ruokavalio, joka sisältää paljon lihavalmisteita ja punaista lihaa sekä lisäksi elintarvikkeita, joissa on vähän vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua, mutta runsaasti lisättyä sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa, lisää sairastuvuutta. 

Vaikka meillä ei ole omaa ammattivalaa vannottavana, voidaanko kuitenkin olettaa, että kaikki ravitsemustieteen ammattilaiset luottavat tutkimusnäyttöön ja puhuvat ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion puolesta? Jos meidän tavoin työskentelee projektissa, jossa tavoitteena on terveellisten elintapojen edistäminen, ei työn tavoitteiden ja ravitsemussuositusten välillä ole onneksi ristiriitaa. Mutta onko asia yhtä selvä, jos on ravitsemusasiantuntijana esimerkiksi elintarvikefirmassa, joka myy lähinnä lihatuotteita tai sokeripitoisia elintarvikkeita?

Haluaisimme voida vastata, että tietysti kaikilla periaatteena on tutkimusnäyttöön luottaminen ja halu edistää terveellistä syömistä, huolimatta siitä kenelle työskentelee. "Oma lehmä ojassa" -meininki on toki hyvinkin tuttua ravitsemus- ja terveyspiireissä, mutta lähinnä siihen on törmännyt itseoppineiden terveysgurujen joukossa. Saatetaan siis myydä ihmedieettiä tai -pilleriä, jonka hyödyistä ei ole mitään tutkimusnäyttöä. Niitä kauppaamalla tavoitellaan ennemmin omaa kuin asiakkaan parasta. Yhtä räikeisiin tapauksiin onneksi harvemmin törmää ammattilaisten keskuudessa, mutta onhan sekin nähty, ettei se lääkärinvalankaan vannominen aina takaa mitään.

Lihako pahasta? Kalako terveellistä?

Ravitsemustieteilijöiltä toivoisimme, että oikeasti pidettäisiin aina kirkkaana mielessä ne tutkimustietoon perustuvat, terveyttä edistävän ruokavalion periaatteet, riippumatta siitä missä työskentelee. Ihan rehellisesti sanoen, ei vaan näytä hyvältä, jos ammattilainen vähät välittää tutkimusnäytöstä, vaan promoaa mitä tahansa, mitä työnantaja sanelee. Seuraamme eri ravitsemusalan ammattilaisia Twitterissä, ja siellä on ruvennut harmittamaan esimerkiksi yltiöpäinen lihansyönnin promoaminen. Saatamme olla huumorintajuttomia nipoja, mutta jatkuva "lihapuhe" ja hölmöjen "lihansyöjät ovat kasvisyöjiä onnellisempia" -tutkimusten jakaminen ei vaan naurata, vaikka viestin jakaisi silmäniskuhymiöin. Eiköhän me suomalaiset syödä lihaa jo ihan tarpeeksi ilman ylimääräistä kampanjointiakin. Jos liha-asioista haluaa viestiä ja työnantaja sitä vaatii, voisi keskittyä viestimään vaikkapa laadusta ja kohtuullisuudesta, se kun sopii paremmin ravitsemussuositustenkin sanomaan.

Toinen asia, joka ihmetyttää, on Vegaaniliiton sivuilla oleva artikkeli "Kalako terveellistä?". Ymmärrän täysin, että vegaanit eivät syö kalaa eettisistä syistä, mutta kalan terveellisyyden kieltäminen on ravitsemusasiantuntijalta kummallinen veto. Harmittaa, sillä olisi lukuisia faktoihin perustuvia syitä, joilla vegaaniruokavalion terveellisyyttä voisi promota, mutta kalattomuus ei kyllä ole yksi niistä.

Yllä mainitut esimerkit ovat oikeasti aika mitättömiä juttuja, eivätkä todellakaan pahinta mitä voisi olla. Toisaalta harmittaa edes valittaa tästä, mutta mielestämme tätäkin aihetta on syytä käsitellä. Me toivomme, että jatkossakin voidaan luottaa siihen, että ravitsemustieteen ammattilaisilta saa puolueetonta, tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa ravitsemuksesta ilman, että omat kytkökset tai ideologia vaikuttavat asiaan. Olisi kiinnostavaa kuulla myös muiden kokemuksia tai näkemyksiä asiasta!

Huono ravitsemusviesti ei ehkäise, paranna tai hoida

Viime viikolla Helsingin Sanomien toimittaja jutusteli Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinosen kanssa muun muassa ruoan terveellisyydestä, terveysväittämistä, luomusta ja lisäaineista. Juttu oli otsikoitu raflaavasti "Ruoan on oltava aitoa, ja mustikat täytyy syödä mustikoina - "Onko mitään hölmömpää", tyrmää professori." Otsikon lisäksi myös jutun sanoma herätti osassa lukijoista paljon ihmetystä, ja aihetta kommentoitiin kiivaasti esimerkiksi Twitterissä ja Facebookissa. Tällä kertaa juttua eivät kritisoineet pelkästään kiihkeimmät luomufanit ja lisäainepelkoiset, vaan myös monet ravitsemustieteilijät ja -terapeutit ihmettelivät osaa jutun väitteistä.

Jutussa oli paljon hyvää asiaa ja faktaa, ja osin ihmiset tulkitsivat sanoman väärin. Mutta paremmalla viestinnällä oltaisiin vältytty vääriltä tulkinnoilta. Käymme tässä blogijutussa läpi muutamia Hesarin jutun kohtia, joissa olisi voinut vielä paremmin miettiä, miten asian tuo esiin ja mitä halutaan viestiä.

Mustikka - terveellistä vai ei?

Heinonen tuo jutussa esille, että mustikat ovat terveellisiä. Seuraavaksi hän kuitenkin jatkaa, että mustikoista ei saa väittää, että ne parantaisivat veren virtausta tai sydämen toimintaa, edistäisivät silmien terveyttä tai pienentäisivät syöpäriskiä, sillä millekään näistä väitteistä ei ole toistaiseksi löytynyt tarpeeksi tieteellistä perustaa. Terveysväitteet ja niiden kriteerit ovat selviä meille elintarviketieteitä lukeneille, mutta viesti voi olla tavalliselle lukijalle hämmentävä. Se, että mustikalla ei ole hyväksyttyjä terveysväitteitä ei tietenkään tarkoita, etteikö mustikkaa kannattaisi syödä. Nyt monelle voi jäädä se käsitys, että vain hyväksytty terveysväite takaa professorin mielestä tuotteen terveellisyyden.

Mitä terveysväite sitten oikeasti tarkoittaa? Terveysväitettä voidaan hakea tietylle elintarvikeryhmälle, elintarvikkeelle tai sen ainesosalle, jos voidaan osoittaa tutkimuksilla, että niiden ja terveyden välillä on yhteys. Hyväksytty terveysväite takaa, että jatkossa tuotteen markkinoinnissa saa käyttää kyseistä terveysväitettä. Terveysväitteen saaminen ei kuitenkaan ole mikään helppo prosessi, sillä siihen tarvitaan tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä esimerkiksi syy-seuraussuhteesta, mitä ei ole aina helppo osoittaa. Joistakin aiheista tutkimusta on vielä niin vähän, että vaikka näyttö olisi lupaavaa, ei se ole vielä riittävää terveysväitteen saamiseksi. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. 

Terveysväitteiden puutteesta huolimatta kukaan ravitsemusasiantuntija tuskin suosittelisi hylkäämään mustikat. Suomalaiset syövät edelleen liian vähän marjoja. Mustikoista saadaan muun muassa vitamiineja, polyfenoleja ja kuitua. Siinä on jo riittävästi syitä syödä niitä. 

Viesti mustikan puuttuvista terveysväitteistä ja virheellisestä mainonnasta kannattaisi osoittaa kuluttajien sijaan niille toimijoille, jotka yrittävät myydä virheellisillä väitteillä esimerkiksi mustikkaa sisältäviä ravintolisiä. Hesarin jutussa asia vain hämmentää lukijaa, sillä loppujen lopuksi Heinonenkin suosittelee mustikoita, joita pitää terveellisinä ja hyvänmakuisina.

"Ruoka ei ehkäise, paranna tai hoida sairauksia"

Eniten ihmetystä ja kritiikkiä taisi aiheuttaa ylläoleva lausahdus. Jutussa Heinonen sanoo: "terveellisellä ruokavaliolla on toki vaikutusta, mutta yksittäisistä elintarvikkeista ei löydy hoitoa, vaikka kuinka uskoisi mustikan tai inkivääriteen vaikutuksiin. Hoito on lääkkeiden tehtävä."

Samaa aihetta on käsitelty jo pari vuotta sitten, jolloin Pronutritionist-blogin ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kyseenalaisti Heinosen väitteen. Suosittelemme lukemaan tekstin, sillä siinä avataan vastakkaisen näkemyksen lisäksi myös Heinosen kantaa. Laatikainen tuo myös esille sen, kuinka tärkeää on ymmärtää termien ero - on ihan eri asia puhutaanko ruoasta, elintarvikkeesta vai ruokavaliosta. Ja vaikka termit olisivat oikein, ihmiset saattavat mieltää termien sisällön eri tavoin, jolloin viestikin on vaarassa vääristyä.

Me ymmärrämme osittain Heinosen kannan. Hän viittaa lauseella siihen, että ruoasta on tullut osalle melkeinpä uusi uskonto, jolta odotetaan ihmeitä. On luomuintoilijoita, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että luomuruoka on terveellisempää kuin tavanomainen, vaikka tutkimusnäyttö tästä puuttuu tai on ristiriitaista. On pakurikääpää uutena Messiaana pitäviä, joiden omat kokemukset asiasta korvaavat kaiken puuttuvan tutkimusnäytön. On väärin kuluttajia kohtaan (ja Heinosta ja meitä harmittaa), että tiettyjen elintarvikkeiden terveysvaikutuksia selvästi liioitellaan.

Mutta toisaalta lausahdus on todella raju, ja ymmärrettävästi suututtaa ravitsemustutkimuksen tai kliinisen potilastyön parissa työskentelevät asiantuntijat. Sillä myös turhaan hämmennetään kansaa - eikö siis olekaan mitään väliä mitä syö? Lausahdus kyseenalaistaa myös jo muutenkin aliarvostetut ravitsemussuositukset. Suosituksista kun sanotaan näin: "Suositukset perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Lisäksi niissä on otettu huomioon laaja tutkimustieto ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä."

Summa summarum: Syökää marjoja! Vaikka mustikalla ei ole EFSA:n hyväksymää terveysväitettä, marjojen terveellisyyttä ei käy kiistäminen. Yksittäinen elintarvike ei hoida sairautta, mutta kasvisvoittoinen ruokavalio, joka sisältää täysjyvää, kasviöljyjä ja kalaa, pienentää monien sairauksien riskitekijöitä.