Ravitsemusviestintä on tiimityötä

Tällä viikolla jaettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot, joiden tarkoitus on nostaa esille ajankohtaista ja laadukasta tutkimusta sekä tukea tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta. Yksi palkinnonsaajista oli ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, joka on toiminut mediassa (niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin) tieteellisen tiedon sanansaattajana jo pitkään. Ravitsemus- ja terveystieteelliset aiheet ovatkin suosittuja mediassa, joten asiantuntijoiden panosta todella tarvitaan tutkitun tiedon puolustamiseen.

Pelottaako sosiaalinen media?

Mutta onko kaikilla ravitsemustieteilijöillä ja -terapeuteilla velvollisuus osallistua julkiseen keskusteluun? Onko kaikkien tarpeen laittaa oma nimensä ja naamansa likoon, etenkin, kun välillä ravitsemustieteilijät saavat osakseen henkilökohtaisuuksiin menevää rumaa kielenkäyttöä? Pitääkö suostua kaikkiin haastattelupyyntöihin ja olla aktiivinen kaikissa sosiaalisen median kanavissa? Entä onko käytettävä merkittävä osa päivästään työhön, josta ei välttämättä makseta palkkaa (kyllä, aktiivinen somepäivittely käy työstä!)?

Me ravitsemustieteilijät ja -terapeutit olemme aika pieni joukko moniin muihin ammattiryhmiin verrattuna, joten ei ole itsestäänselvyys, että saamme äänemme kuuluviin. Mielestämme meidän tulisi vielä enemmän tuoda itseämme ja osaamistamme esille sekä ottaa rohkeasti kantaa kysymyksiin, joista meillä on koulutuksemme puolesta paras mahdollinen tieto ja ymmärrys.

Hyviä tapoja levittää ravitsemusviestiä on monia. Jos blogikirjoittelu ei tunnu omalta jutulta, voi vaikka jakaa Twitterissä tai Facebookissa muiden hyviä blogikirjoituksia. Mistä näitä blogikirjoituksia sitten löytää? Kokosimme alla olevaan taulukkoon somessa esillä olevia ravitsemusasiantuntijoita, joilla on oma blogi tai Facebook-sivu.

Hyvä ravitsemusviestintä on tiimityötä, jossa jokaisella on oma pienempi tai suurempi roolinsa. Harva meistä ehtii tai jaksaa olla aktiivinen kaikkialla. Osa toimii luontevammin perinteisessä mediassa, toiset ovat aktiivisia tviittaajia ja joillakin on intoa taustoittaa asioita perusteellisemmin esimerkiksi blogiteksteissä. Parhaiten yhteinen viestimme leviää, kun se tulee monesta suunnasta. Haaste kollegoille: jaa, kommentoi, tviittaa, tykkää, bloggaa, anna haastattelu tai vie muulla itsellesi sopivalla tavalla ravitsemusviestiä eteenpäin!  

Bloggaaja - millaista syömistä haluat edistää?

Yhä kasvavassa blogimaailmassa on valtava joukko hyvinvointiblogeja, joiden sisältö keskittyy enemmän liikuntaan ja syömiseen. On myös hyvin yleistä, että hyvinvointibloggaaja esittelee ruokapäiväkirjaansa blogissaan.

Idea on tavallaan hyvä; on kiinnostavaa päästä kurkkaamaan mitä sellainen ihminen syö, jota ihailee. Bloggaajan tarkoitus on varmasti pelkästään hyvä, kun hän paljastaa syömisensä ja antaa samalla  lukijoillle vinkkejä heidän ruokavalioonsa. Tiedostamatta tai tiedostaen, ensikuvina nämä bloggaajat luovat kuvaa siitä, minkälaista syömisen pitäisi olla.

Me ravitsemustutkimuksen parissa työskentelevinä tiedämme, että ruokapäiväkirjoihin liittyy ongelmia. Niissä voidaan aliraportoida ja kaunistella omaa ruokavaliota, ja ruokapäiväkirjan pitäminen voi ohjata syömään tiedotamatta tai tiedosten vähän eri tavalla kuin yleensä. Jos tätä esiintyy "tavallisten ihmisten" keskuudessa, niin se on luultavasti vielä todennäköisempää blogimaailmassa, jossa kaikki on viimeisen päälle kaunista ja mietittyä. On ihan ymmärrettävää, että ei ole järkeä tehdä ruokavaliopostausta päivänä, jolloin jääkaappi on tyhjillään ja lounaaksi on vain Saarioisten makaronilaatikkon jämät. Syömisen kaunistelu saattaa vääristää tutkimusdataa, mutta väittäisimme, että vielä enemmän se tekee hallaa blogimaailmassa.

Te, jotka julkaisette ruokapäiväkirjojanne netissä, miettikää, minkälaista syömistä niillä haluatte edistää. Edistättekö tervettä ja rentoa suhtaututumista ruokaan? Vai fitnesskilpailijan tiukkaa kisadieettiä muistuttavaa tai kieltoihin ja turhiin rajoitteisiin perustuvaa "liian terveellistä" syömistä? Nämä viimeisen päälle harkitut ja mietityt ruokavaliot ja ruokapäiväkirjat antavat väärää viestiä siitä, millaista syömisen tulisi olla. Oli pienesti ja kauniisti syöminen sitten todellista tai kaunistelua, ei se ole sitä normaalia ja joustavaa syömistä, johon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää, mutta joka päivän pitäisi olla vapaa ahtaista ihanteista, liittyivätpä ne sitten täydelliseen kroppaan tai ruokavalioon.

Aivosumutorvi on yksivuotias!

Tasan vuosi sitten jaoimme ensimmäisen jutun juuri perustetulla Aivosumutorven facebook-sivulla. Silloin keskustelu pyöri Safkatutkan ja Kemikaalitutkan lietsoman sitruunahappokohun ympärillä. Teollisen sitruunahapon (E330) huhuttiin aiheuttavan homeoireisilla muun muassa aivosumua.

Onnea Aivis 1v!

Vuodessa on tapahtunut paljon, ja toisaalta juuri mikään ei ole muuttunut. Kemikaalitutkan Maria Nordin kärsii edelleen (ainakin toistaiseksi!) aivosumusta. Safkatutka on hieman rauhoittunut pelonlietsonnassa, muuttanut nimensä Safkanetiksi, ja keskittyy nyt pillerikauppaan. Käänne parempaan vai huonompaan suuntaa - vaikea sanoa.

Vuoden takaisessa jutussa elintarvikekemisti ja ruoan turvallisuuden professori Marina Heinonen totesi Safkatutkaan ja Kemikaalitutkaan liittyen seuraavaa: ”Joku blogi tai sivusto, joka kutsuu itseään totuuden torveksi, hämmentää ihmisiä milloin mistäkin." Blogimme nimi inspiroitui pitkälti tästä sitruunahappokohusta, jolloin kuulimme ensi kertaa aivosumusta. Oireena se kuulosti sopivan epäselvältä, ja terminä hauskalta. Meidän aivomme eivät kärsineet aivosumusta sitruunahapon takia, vaan näiden väärään tietoon perustuvien pelonlietsontajuttujen vuoksi. Vastaiskuna ihmisten hämmentämiselle halusimme hälventää hämmennystä. Ja siitä se sitten lähti. Kiitos inspiraatiosta Safkatutka & kumppanit!