Bloggaaja - millaista syömistä haluat edistää?

Yhä kasvavassa blogimaailmassa on valtava joukko hyvinvointiblogeja, joiden sisältö keskittyy enemmän liikuntaan ja syömiseen. On myös hyvin yleistä, että hyvinvointibloggaaja esittelee ruokapäiväkirjaansa blogissaan.

Idea on tavallaan hyvä; on kiinnostavaa päästä kurkkaamaan mitä sellainen ihminen syö, jota ihailee. Bloggaajan tarkoitus on varmasti pelkästään hyvä, kun hän paljastaa syömisensä ja antaa samalla  lukijoillle vinkkejä heidän ruokavalioonsa. Tiedostamatta tai tiedostaen, ensikuvina nämä bloggaajat luovat kuvaa siitä, minkälaista syömisen pitäisi olla.

Me ravitsemustutkimuksen parissa työskentelevinä tiedämme, että ruokapäiväkirjoihin liittyy ongelmia. Niissä voidaan aliraportoida ja kaunistella omaa ruokavaliota, ja ruokapäiväkirjan pitäminen voi ohjata syömään tiedotamatta tai tiedosten vähän eri tavalla kuin yleensä. Jos tätä esiintyy "tavallisten ihmisten" keskuudessa, niin se on luultavasti vielä todennäköisempää blogimaailmassa, jossa kaikki on viimeisen päälle kaunista ja mietittyä. On ihan ymmärrettävää, että ei ole järkeä tehdä ruokavaliopostausta päivänä, jolloin jääkaappi on tyhjillään ja lounaaksi on vain Saarioisten makaronilaatikkon jämät. Syömisen kaunistelu saattaa vääristää tutkimusdataa, mutta väittäisimme, että vielä enemmän se tekee hallaa blogimaailmassa.

Te, jotka julkaisette ruokapäiväkirjojanne netissä, miettikää, minkälaista syömistä niillä haluatte edistää. Edistättekö tervettä ja rentoa suhtaututumista ruokaan? Vai fitnesskilpailijan tiukkaa kisadieettiä muistuttavaa tai kieltoihin ja turhiin rajoitteisiin perustuvaa "liian terveellistä" syömistä? Nämä viimeisen päälle harkitut ja mietityt ruokavaliot ja ruokapäiväkirjat antavat väärää viestiä siitä, millaista syömisen tulisi olla. Oli pienesti ja kauniisti syöminen sitten todellista tai kaunistelua, ei se ole sitä normaalia ja joustavaa syömistä, johon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää, mutta joka päivän pitäisi olla vapaa ahtaista ihanteista, liittyivätpä ne sitten täydelliseen kroppaan tai ruokavalioon.

Ruispuikula väärään kurkkuun ja herne nenään

Tänä aamuna meinasi Fazerin ruispuikula mennä väärään kurkkuun. Söin rauhassa aamiaista, kun Facebookissa tuli vastaan Fazerin jakama blogipostaus otsikolla "Voiko terveellinen ruokavalio sisältää leipää?" Ihmettelin, että onpa kummallinen kysymys keneltä tahansa, mutta etenkin Fazerilta. Jutussa bloggaaja Aino oli saanut testiin Fazerin uudet juuresleivät, ja jakoi nyt kokemuksiaan niistä. Hän aloittaa juttunsa näin: "Terveys- ja hyvinvointibuumi jyllää edelleen voimakkaana ja yksi ihan huippu juttu on, että valmistajat ovat heränneet tähän ja alkaneet valmistaa toinen toistaan parempia vaihtoehtoja niille, jotka haluavat syödä terveellisesti, mutta silti nauttia perinteisistä lemppareista, kuten vaikkapa leivästä."

Muita hyviä kysymyksiä: Voiko kesällä paistaa aurinko? Voiko lumiukon tehdä lumesta? 

Anteeksi kuinka? Poissulkeeko terveellisesti syöminen leivän syömisen? En tiedä mistä tällainen ajatus bloggaajalle on tullut, mutta täysjyväviljan terveyshyödyistä ei ole juuri epäselvyyttä. Ja toisaalta on aika hölmöä ajatella, että jokin yksittäinen elintarvike tekisi ruokavaliosta terveellisen tai epäterveellisen, se kun on kokonaisuus joka ratkaisee ruokavalion terveellisyyden. Oikeasti alkaa jo tympiä tämä hiilihydraattipelko, ja yksittäisten elintarvikkeiden leimaaminen epäterveellisiksi ihan vaan fiilispohjalta.

Ruispuikulat eivät välitä #juuresleipä #parempileipä -kommenteista, sillä niiden terveellisyys ei ole yhden bloggaajan sanomisista kiinni.

Tämä yhteistyökuvio saattaa lisätä juuresleivän myyntiä, mutta samalla se kyseenalaistaa "tavallisen" leivän kuulumisen terveelliseen ruokavalioon. Jos olisin fazerilainen, en ehkä haluaisi levittää tällaista sanomaa. Kukin tyylillään, mutta kyseenalaista mainontaa ainakin minun makuuni. 

Aivosumutorvi on yksivuotias!

Tasan vuosi sitten jaoimme ensimmäisen jutun juuri perustetulla Aivosumutorven facebook-sivulla. Silloin keskustelu pyöri Safkatutkan ja Kemikaalitutkan lietsoman sitruunahappokohun ympärillä. Teollisen sitruunahapon (E330) huhuttiin aiheuttavan homeoireisilla muun muassa aivosumua.

Onnea Aivis 1v!

Vuodessa on tapahtunut paljon, ja toisaalta juuri mikään ei ole muuttunut. Kemikaalitutkan Maria Nordin kärsii edelleen (ainakin toistaiseksi!) aivosumusta. Safkatutka on hieman rauhoittunut pelonlietsonnassa, muuttanut nimensä Safkanetiksi, ja keskittyy nyt pillerikauppaan. Käänne parempaan vai huonompaan suuntaa - vaikea sanoa.

Vuoden takaisessa jutussa elintarvikekemisti ja ruoan turvallisuuden professori Marina Heinonen totesi Safkatutkaan ja Kemikaalitutkaan liittyen seuraavaa: ”Joku blogi tai sivusto, joka kutsuu itseään totuuden torveksi, hämmentää ihmisiä milloin mistäkin." Blogimme nimi inspiroitui pitkälti tästä sitruunahappokohusta, jolloin kuulimme ensi kertaa aivosumusta. Oireena se kuulosti sopivan epäselvältä, ja terminä hauskalta. Meidän aivomme eivät kärsineet aivosumusta sitruunahapon takia, vaan näiden väärään tietoon perustuvien pelonlietsontajuttujen vuoksi. Vastaiskuna ihmisten hämmentämiselle halusimme hälventää hämmennystä. Ja siitä se sitten lähti. Kiitos inspiraatiosta Safkatutka & kumppanit!