4.7.2018

Mielikuva luonnollisuudesta myy, mutta trendituotteet häviävät vertailussa tylsemmille taviselintarvikkeille

Luonnollisuus on pitkään ollut suosittu ruokatrendi. Luonnollisuus voi tarkoittaa kuluttajille esimerkiksi sitä, että valitaan elintarvikkeista luomua, mahdollisimman vähän käsiteltyjä vaihtoehtoja tai tuotteita, joiden ainesosaluettelot ovat selkeitä ja lyhyitä. Mutta onko vähiten käsitelty ja mahdollisimman lyhyen ainesosalistan omaava tuote aina paras valinta myös terveyshyötyjen näkökulmasta?


Voi vs. margariini

Voita pidetään margariinia luonnollisempana, koska sen ainesosaluettelo on lyhyempi. Margariinin valmistukseen liittyy myös hurjia huhuja ja kuvitelmia, kun taas voin uskotaan ilmeisesti syntyvän sellaisenaan. Muutamia vuosia sitten joukko espoolaisvanhempia vaati lapsilleen päiväkotiin luomuvoita margariinin sijaan, säästääkseen jälkipolvensa lisäaineilta. Mutta mitä hyötyjä voin käyttäjä saa verrattuna margariinin käyttäjään? Voi sisältää reilusti enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin margariinit (53 g vs. 17 g/100 g). Tätä ei kuitenkaan voida pitää hyötynä, sillä suurella osalla ongelmana on jo muutenkin liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Margariinin käyttäjä taas saa tuotteestaan esimerkiksi enemmän monityydyttymättömiä rasvoja (15 g vs. 3 g/100 g) (ja siten myös välttämättömiä rasvahappoja) sekä lisäksi täydennettyjä vitamiineja, kuten D-vitamiinia.

Luomutäysmaito vs. tavanomainen rasvaton maito

Myös rasvattoman maidon käsittelyyn liittyy villejä huhuja, ja sen uskotaan olevan rasvaisempaa maitoa käsitellympää. Maidon rasvaisuuden lisäksi myös luomumerkistä satelee luonnollisuuspisteitä, sillä luomumaito on perinteisesti vähemmän käsiteltyä eli esimerkiksi homogenoimatonta ja vitaminoimatonta, vaikka poikkeuksiakin toki on. Luken eli luonnonvarakeskuksen viime vuoden ravintotaseen ennakkotiedoista käy ilmi, että täysmaidon kulutus on kasvussa edellisvuoteen verrattuna. Jos vertaillaan mitä luomutäysmaidon kuluttaja saa verrattuna tavanomaisen rasvattoman maidon käyttäjään, jää "etu" taas suurempaan tyydyttyneen rasvan saantiin. Toisin sanoen rasvattoman maidon kuluttaja saa kaikki samat maidon hyödyt (mm. jodi, riboflaviini, B12-vitamiini ja kalsium), mutta säästyy ylimääräiseltä tyydyttyneeltä rasvalta. Täydennetty maito (ei luomumaito) on myös merkittävä D-vitamiinin lähde.

Trendisuolat vs. jodioitu ruokasuola

Trendisuolojen typeryydestä löytyy jo monta hyvää juttua (tässä ja tässä). Yhteenvetona todettakoon, että mikään suola ei ole terveystuote, vaikka niitä sellaisina markkinoitaisiin. Kaikki suolat sisältävät hyvin paljon natriumia ja hyvin vähän mitään muuta. Poikkeuksena kuitenkin tavallinen jodioitu ruokasuola, johon on lisätty jodia. Siinä siis järkevä kriteeri suolan valintaan!

Täydennyksille on perusteet

Lähes kaikki vitamiinit ja kivennäisaineet on mahdollista saada perusruoasta, kunhan vain syö monipuolisesti ja riittävästi. Kuitenkin tiettyjen ravintoaineiden riittävässä saannissa on ollut tai on edelleen haastetta. D-vitamiinin riittävä saanti ravinnosta on haastavaa, sillä sitä esiintyy luonnostaan vain harvoissa ruoka-aineissa. Lisäksi näiden ruoka-aineiden käyttötiheys on yleensä epäsäännöllistä tai vähäistä (kalaa tai sieniä ei syödä päivittäin). Suomalaisten D-vitamiinin saantia onkin saatu parannettua sen jälkeen kun Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosituksen vuoksi nestemäisiin maitovalmisteisiin ja kasvirasvalevitteisiin alettiin lisätä D-vitamiinia. Jodin puutoksesta johtuva struuma saatiin aikoinaan hävitettyä lähes kokonaan, kun jodia alettiin lisätä ruokasuolaan ja eläinten rehuihin. Viime vuosina lievän jodin puutoksen on havaittu taas yleistyneen, mistä johtuen VRN suositteli, että elintarviketeollisuuskin siirtyisi käyttämään jodioitua suolaa.


Täydennetty tuote vai ravintolisä?

Elintarvikkeiden täydennyksille on siis vankat perusteet, ja siten on saavutettu hyötyjä kansanterveyden ja -ravitsemuksen näkökulmasta. Hyödyistä huolimatta osan mielestä vitaminointi tekee elintarvikkeesta "luonnottomamman" lisäkäsittelyjen (D-vitamiinin lisääminen maitoon vaatii homogenoinnin) ja pidemmän ainesosaluettelon vuoksi.

Voidaan toki kysyä kumpi on luonnollisempaa - saada "haastavat vitamiinit" täydennetyistä elintarvikkeista vai ravintolisistä? Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta itsestäni on ainakin ristiriitaista, että luonnollisen ruokavalion nimeen vannovat hyvinvointibloggaajat promoavat (turhiakin) lisäravinteita, joista luonnollisuus on aika kaukana. Täydennettyjen elintarvikkeiden etuna voidaan pitää sitäkin, että niistä ei aiheudu lisäkustannuksia kuluttajille. Lähes poikkeuksetta näistä luonnollisista trendituotteista saa maksaa paljon enemmän, ravintolisistä nyt puhumattakaan.