6.4.2016

Mikä ratkaisee kun vertailemme tavanomaisen maidon ja luomumaidon paremmuutta?


Usein ihmisillä on sellainen mielikuva, että luomuruoka sisältää enemmän ravintoaineita kuin tavanomainen ruoka, ja on tästä syystä terveellisempää. Tämä väite tuntuu loogiselta, eikä sitä ole helppo äkkiseltään kumota. Uskallan kuitenkin väittää, ettei asia ole ollenkaan näin selvä ja yksinkertainen. Tässä blogitekstissä on tarkoitus käsitellä luomumaidon ja tavanomaisen maidon mahdollisia eroja.

Missä eroja voidaan havaita?

Viime vuosikymmeninä on tehty useita tutkimuksia, joissa on vertailtu luomumaidon ja tavanomaisen maidon ravintosisältöjen eroja. Enimmäkseen on keskitytty vertailemaan eroja maitojen rasvahappokoostumuksessa sekä vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksissa. Tiedetäänkin, että näihin voidaan vaikuttaa lypsylehmän ravinnolla.




Vertailu on hankalaa 

Ravintosisältöjen erojen suhteen tulokset ovat ristiriitaisia. Joissakin tutkimuksissa on löydetty eroja puoleen tai toiseen, ja toisissa taas ei. Onkin hyvä tietää, että luomumaidon ja tavanomaisen maidon erojen vertailu on hyvin hankalaa, sillä maidon koostumukseen vaikuttavat monet tekijät liittyen eläimeen, sen ympäristöön ja tutkittavaan näytteeseen. Eläimeen liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi rehut ja muu ravinto, eläimen ikä, rotu ja genetiikka sekä maidonerityksen vaihe. Ympäristöllä, maantieteellisellä sijainnilla ja vuodenajallakin on merkitystä. Näytteeseen liittyviä tekijöitä ovat näytteenoton ajankohta, näytteen alkuperä (suoraan lehmästä vai maitopurkista) ja analyysimenetelmä. Näiden sekoittavien tekijöiden vaikutuksia on tutkimuksissa usein melkein mahdotonta poistaa, siten että tiedettäisiin mahdollisten erojen johtuvan vain ja ainoastaan tuotantotavasta.  

Suurimmat erot 

Tänä vuonna on ilmestynyt systemaattinen katsaus, jossa tarkastellaan luomumaidon ja tavanomaisen maidon eroja. Katsauksessa on koottu meta-analyysiksi yhteensä 170 tutkimuksen tulokset aiheesta. 

Rasvahappokoostumus ja rasvaliukoiset vitamiinit 

Katsauksessa havaittiin, että omega-3-rasvahappojen määrä oli 56 % suurempi luomumaidossa. Luomumaidossa oli myös 41 % enemmän konjugoitunutta linolihappoa ja 69 % enemmän alfalinoleenihappoa. Parempi rasvahappokoostumus selitetään sillä, että enemmän ulkona laiduntavat eläimet  saavat enemmän tuoretta rehua, joka taas lisää monityydyttymättömien rasvahappojen saantia. Yleensä luomutilan lypsylehmät ulkoilevat enemmän, sillä luonnonmukaisen eläintuotannon säädösten mukaan nautojen tulee päästä sääolot huomioiden mahdollisimman paljon laiduntamaan. 

On vielä epävarmaa ja selvittämättä, onko luomumaidon paremmalla rasvahappokoostumuksella mahdollisesti terveyshyötyjä ihmiselle. Pientä näyttöä asiasta on - esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa luomumaitoa käyttävillä lapsilla havaittiin vähemmän allergista ihottumaa, joka voisi johtua juuri omega-3-rasvahappojen saannista. Toisaalta monityydyttymättömien rasvahappojen, joihin omega-3-rasvahapotkin kuuluvat, suurimmat saantilähteet suomalaisten ruokavaliossa ovat kasviöljyt ja kala. Maitoa, oli se sitten luomumaitoa tai tavanomaista, ei voida pitää merkittävänä monityydyttymättömien rasvahappojen lähteenä. Puolesta litrasta täysrasvaista luomumaitoa saa 16 % ja tavanomaisesta maidosta 11 % omega-3-rasvahappojen suositellusta päivittäisestä saantimäärästä. Määrät jäävät siis melko pieniksi, ja omega-3-rasvahappojen saantia kannattaakin parantaa ennemmin lisäämällä kalan ja kasvirasvojen käyttöä. 

Luomumaidossa havaittiiin myös hieman enemmän (20 %) alfa-tokoferolia eli yhtä E-vitamiinin muodoista. Eläinten laiduntaminen on katsauksen mukaan lisännyt myös alfa-tokoferolin saantia. Kyse on rasvaliukoisesta vitamiinista, jonka päälähteet ovat kasviöljyt ja pähkinät. Maito ei siis ole merkittävä E-vitamiinin lähde, eikä hieman suuremmalla pitoisuudella uskota olevan suurta merkitystä ihmisen terveyden kannalta.


Seleeni

Katsauksessa havaittiin, että luomumaidossa oli 21 % vähemmän seleeniä kuin tavanomaisessa maidossa. Suomen maaperässä seleeni esiintyy enimmäkseen liukenemattomina yhdisteinä, joista se ei siirry kasveihin eikä sitä kautta elintarvikkeisiin. Tästä syystä seleeniä on alettu lisätä lannotteisiin liukoisina yhdisteinä. Kyseiset lannoitteet eivät kuitenkaan ole sallittuja luomutuotannossa, mikä selittää luomumaidon vähäisemmän seleenin määrän. Kaikkialla erot eivät ole yhtä suuria, sillä maaperän seleenipitoisuus vaihtelee. Seleeni on tärkeä hivenaine, ja sen puute on yhdistetty esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin. Eläimillä seleenin puute aiheuttaa lihasrappeumaa, joka oli vielä ennen seleenilannoitteita yleinen tauti.

Jodi 

Luomumaidossa oli katsauksen mukaan 74 % vähemmän jodia tavanomaiseen maitoon verrattuna. Jodia on maaperässämme niukasti, ja siksi jodia on alettu lisä ruokasuolaan ja rehuihin. Katsauksessa todetaan, että luomumaidossa havaittu pienempi jodin määrä on osittain yllättävää, sillä vitamiinien ja kivennäisaineiden käyttö on sallittua myös luomutuotannossa, jos niillä voidaan parantaa eläinten terveyttä. Näitä kivennäisaineita ei kuitenkaan lisätä rutiininomaisesti luomurehuihin, ja määrät ovat usein vähäisempiä tavanomaiseen rehuun verrattuna. Katsauksessa arvellaan, että koska maitovalmisteet ovat jodin päälähde, voi luomumaidon käyttö lisätä riskiä jodin puutteeseen, etenkin jos maitovalmisteita käytetään vähäisiä määriä.

Suomalaisilla on viime vuosina havaittu lievän jodin puutoksen yleistyminen. Syyksi arvellaan valmisruokien kulutusta - ne sisältävät kyllä suolaa, mutta usein jodioimatonta versiota. Toinen syy on trendikkäiden jodioimattomien erikoissuolojen kuten ruususuolan suosio. Jodi on välttämätön ravintoaine, jota tarvitaan kilpirauhashormonien tuotantoon. Kasvuiässä jodin puutteella on haitallisia vaikutuksia lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen.

D-vitamiini 

Kansainvälisissä tutkimuksissa D-vitamiini ei useinkaan nouse esille ravintosisältöjä vertailtaessa. Maito sisältää luonnostaan hyvin vähän D-vitamiinia, esimerkiksi THL:n ylläpitämässä elintarvikkeiden koostumustietokannassa eli Finelissä sen määräksi ilmoitetaan alle 0,1 μg/100 g. Suomessa tilanne on toinen, sillä täällä D-vitamiinia suositellaan lisättäväksi tavanomaiseen maitoon 1μg/100 g. Luomumaitoa ei kuitenkaan D-vitaminoida, sillä tämänhetkinen EU:n luomulainsäädäntö ei mahdollista sitä. Ero D-vitamiinin määrässä onkin merkittävimpiä eroja luomumaidon ja tavanomaisen maidon välillä. Viime aikoina on keskustelu siitä, pitäisikö D-vitaminoinnista tehdä pakollista ainakin osaan luomumaidoista. Esimerkiksi päiväkodit ja koulut haluaisivat lisätä luomumaidon käyttöä, mutta luomumaidon valinta on arveluttanut päättäjiä juuri D-vitamiinitäydennyksen puuttumisen vuoksi. 

D-vitamiini osallistuu elimistössä kalsiumtasapainon säätelyyn sekä luuston muodostukseen ja ylläpitoon. D-vitamiinin vakavan puutoksen tiedetään aiheuttavan lapsille riisitautia ja aikuisille osteomalasiaa eli luunpehmenemistautia. Alhainen seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D), joka kuvaa elimistön D-vitamiinitilaa, on epidemiologisissa tutkimuksissa yhdistetty moniin kroonisiin sairauksiin, kuten tyypin 1 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tiettyihin syöpiin. Näyttö syy-seuraussuhteesta näiden tautien kohdalla on kuitenkin vielä puutteellista.


Käsittelyt 

Tavanomainen maito ja luomumaito voivat erota toisistaan myös käsittelyjen suhteen. Suomessa sekä tavanomainen maito että luomumaito pastöroidaan. Pastöroinnilla tarkoitetaan lämpökäsittelyä, joka tuhoaa useimmat tauteja aiheuttavat bakteerit ja parantaa maidon säilyvyyttä. Pastöroinnissa maito kuumennetaan 15 sekunnin ajaksi 72 asteeseen. Tutkimusten mukaan pastörointi vaikuttaa maidon proteiinien toiminnallisiin ominaisuuksiin, mutta ei juurikaan ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin tai siihen, miten proteiini imeytyy ruoansulatuskanavasta. Lämpökäsittelyn vaikutus vitamiinipitoisuuksiin on todettu olevan hyvin pieni tai täysin olematon. Pastöroinnin lisäksi tavanomainen maito myös homogenoidaan, kun taas luomumaito on yleensä homogenoimatonta. Homogenoinnissa maito ajetaan mekaanisesti suodattimen läpi, jolloin rasvahiukkaset pilkkoutuvat pienemmiksi. Tällöin rasva pysyy tasaisesti maidon joukossa eikä erotu sen pintaan.

Tuunattu vs. luonnollinen - kumpi on terveellisempää? 

Luonnollisuus on asia, jota monet arvostavat ruoassa. Tämä luonnollisuuden ihannointi on järkevää tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitä ei pitäisi ajatella ruoan terveellisyyden mittarina. Tietyt tuunaukset on aikoinaan päädytty tekemään hyvistä ja perustelluista syistä juuri kansanterveyttä ajatellen. Suomalaisten D-vitamiinin saantia on saatu parannettua sen jälkeen kun Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen vuoksi nestemäisiin maitovalmisteisiin on alettu lisätä D-vitamiinia. Jodin puutoksesta johtuva struuma saatiin aikoinaan hävitettyä lähes kokonaan, kun jodia alettiin lisä ruokasuolaan ja rehuihin. Suomalaisten elintarvikkeiden seleenipitoisuuksien havaittiin 70-luvullla olevan hyvin pieniä ja vasikoiden kärsivän lihasrappeumasta, minkä vuoksi lannoitteisiin keksittiin ruveta lisäämään seleeniä. Nämä kaikki parannukset ovat parantaneet elintarvikkeiden ravintosisältöä ja siten vaikuttaneet positiivisesti myös terveyteen.

Lopuksi 

Luomua suositaan usein esimerkiksi terveellisyys- tai ympäristösyistä. Tässä jutussa en ota kantaa luomun eettisyyteen tai ympäristöystävällisyyteen - ne voivat olla oikein hyviä ja riittäviä syitä suosia luomua. Mutta jos arvioidaan vain terveellisyyttä, voidaan todeta, ettei mielikuva siitä, että luomu on terveellisempää ja ravintosisällöltään aina tavanomaista tuotetta parempaa, välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Pieniä eroja ravintoainepitoisuuksissa löytyy puoleen ja toiseen, ja kuluttajankin onkin itse päätettävä, mitkä tekijät itsellä vaikuttavat valintaan. 

Valintaa tehdessä on tärkeää oppia suhteuttamaan yksittäisten asioiden merkitys kokonaisuuden kannalta. Se, että jotain terveelliseksi miellettyä ravintoainetta on toisessa tuotteessa hieman enemmän, saadaan usein kuulostamaan merkittävältä asialta. Kyseessä voi kuitenkin olla ravintoaine, jota saamme muutenkin ravinnosta tarpeeksi. Tällöin pieni lisäys jostain ei valitettavasti tuo mitään lisähyötyä. Onkin ihan eri asia, jos puhutaan ravintoaineesta, josta ihmisillä on keskimäärin puutetta. Lisäksi on hyvä miettiä minkä kokoluokan eroista puhutaan. Jos oletetaan, että tuotteessa on 10 % enemmän jotain ravintoainetta kuin toisessa, on ero silloin käytännön kannalta hyvin olematon (esim. 11 mg vs 10 mg), eikä tällaisella erolla yleensä ole mitään merkitystä.

Milloin sitten jotakin tuotetta voidaan sanoa toista terveellisemmäksi? Niin kuin jo aiemmin todettiin, luomumaidon ja tavanomaisen maidon osalta löytyy tutkimuksia, joissa on vertailtu eroja niiden ravintosisällöissä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä todistamaan yhtään mitään kummankaan terveellisyydestä. Jotta tiettyä ravintoainetta, elintarviketta tai vaikkapa ruokavaliota voidaan sanoa toista terveellisemmäksi, täytyy nimenomaan tutkia jotakin terveysvastetta (esimerkiksi sairauden ilmaantumista) ihmisellä. Näitä tutkimuksia tarvitaan lisää, jos halutaan osoittaa, että luomu on tavanomaista ruokaa terveellisempää.

Lähteinä tässä jutussa on käytetty: 

Srednicka-ToberD, Baranski M, Seal CJ, ym. HigherPUFA and n-3 PUFA, conjugated linoleic acid, α-tocopheroland iron, bur lower iodine and seleniumconcentrations in organic milk: a systematic literature review and meta- and redundancy analyses. Br J Nutr 2016b:115:1043-1060.

Lääkärilehti: Saavatko suomalaiset riittävästi hivenaineita?

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee seuraavia toimenpiteitä väestön jodin saannin parantamiseksi

Yle: Osaan luomumaidosta halutaan vitamiinipakko - "Tämä menee jo eettiseksi kysymykseksi" 

YARA: Seleenilannoitusta Suomessa 30 vuotta

1 kommentti:

  1. Rasvaton luomumaito maistuu paremmalta, kun siihen ei ole lisätty D-vitamiinia. D-vitamiini tuo rasvattomaankin tavalliseen maitoon lievän maitorasvan maun, josta itse en maidossa pidä. Syön kalaa, ja talvella D-vitamiinin purkista tämän nirsoiluni takia.

    Ymmärrän D-vitaminoinnin juurikin päiväkoti- ja koululapsia ajatellen, mutta olisi silti mahtavaa jos säilytettäisiin myös D-vitaminoimaton rasvaton maito meille aina maitorasvan makua inhonneille, niin aikuisille kuin lapsillekin :-)

    VastaaPoista