31.7.2017

Moni (sokeriton) kakku päältä kaunis ja makea sisältä

Kuuluisa yhdysvaltalaisyhtye Red Hot Chili Peppers esiintyi menneenä viikonloppuna Helsingissä. En tiedä miten keikka meni, mutta tiedän mitä backstagella syötiin, sillä lööppeihin päätyi uutinen bändin tilaamasta sokerittomasta kakusta. Ennen keikkaa yhtye oli googlaillut mistä Helsingistä löytäisi sokerittomia jälkiruokia, ja päätynyt tilaamaan viljattoman ja sokerittoman porkkanakakun suomalaiselta kakkublogistilta.

Sosiaalisessa mediassa uutinen keräsi tykkäyksiä ja sitä ylistettiin esimerkiksi saatesanoin "Valkoisen sokerin kulutuksen vähentäminen on aidosti ROCK." Itse olisin kuitenkin ilahtunut enemmän siitä, jos bändi olisi tilannut vaikkapa perinteisen kermakakun suomalaisilla lähitilan mansikoilla. Ai miksikö? Ensiksikin uutisointi tästä sokerittomuudesta jotenkin ärsyttää, sillä en ymmärrä sitä, etteikö ihan arkeen saati sitten juhlaan, mahtuisi rehellinen herkuttelu ilman perusteettomia ton-ton-dieettejä. Toiseksi arvasin jo etukäteen ettemme ehkä tarkoita leipurin kanssa samaa asiaa, kun puhumme sokerittomasta kakusta. Mielikuva sokerittomuudesta myy, mutta mitä oikeasti paljastuu herkulliselta näyttävän kuorrutuksen alta?
Nam! Sokeriton raakakakkukin saattaa olla hyvää, sillä nimestä huolimatta niissä on yleensä myös sokeria.
Sokereita ovat mono- ja disakkaridit, jotka ovat nimensä mukaan rakenteeltaan joko yksinkertaisia sokereita tai koostuvat kahdesta monosakkaridista. Monosakkarideja ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi, kun taas disakkarideista esimerkiksi sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista ja laktoosi taas glukoosista ja galaktoosista. Olipa kyse sitten yksinkertaisesta tai monimutkaisemmasta sokerista, lopulta elimistössä kyseinen hiilihydraatti hajotetaan yksinkertaisiksi sokereiksi, joista ne kaikki koostuvat. Elimistömme on siitä tyhmä (tai fiksu), ettei se erota onko imeytyvä glukoosi päätynyt elimistöön valkoisesta sokeripalasta tai jostain trendikkäämmästä makeuttajasta.

Sokerittomuus on hankala termi, sillä sen voi ymmärtää monella tapaa. Yksi tarkoittaa sokerittomuudella lisätyn sokerin välttelyä (esim. sokeroidut jogurtit tai pöytäsokeri) ja toinen taas tämän lisäksi myös luontaisen sokerin välttelyä, eikä syö siksi edes luonnonjogurtteja tai hedelmiä.

Olipa kyseessä kuuluisan sokerittoman kakun kohdalla kummasta tahansa määritelmästä, niin metsään mennään valitettavasti. Kyseisessä kakussa ei ole käytetty valkoista sokeria, mutta se sisältää esimerkiksi vaahterasiirappia, porkkanaa, banaania ja rusinoita, joita ei ihan sokerittomiksi voi sanoa, jos yhtään ymmärtää kemiaa. Sitä samaa sakkaroosia kun löytyy niin valkoisesta pöytäsokerista kuin hedelmistäkin. On tietyisti totta, että luontaisen sokerin saantia ei tarvitse samalla tavalla tarkkailla kuin lisätyn sokerin saantia. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi kuivatut hedelmät sisältävät luontaista sokeria runsaasti, eivätkä ne siksi välttämättä ole mikään kevyt korvike valkoiselle sokerille. Sokerittomuuden suhteen ongelmallisin raaka-aine kakussa on kuitenkin vaahterasiirappi - se kun luetaan lisättyihin sokereihin siinä missä valkoinen sokerikin:
 
"Lisätyllä sokerilla tarkoitetaan pöytäsokeria (sakkaroosi), rypälesokeria (glukoosi) ja hedelmäsokeria (fruktoosi), joita lisätään ruokiin tai juomiin kotona tai teollisuudessa. Tähän luetaan mukaan myös hunaja, siirapit, hedelmämehut ja hedelmämehutiivisteet."


Jos haluaa herkutella kevyemmin, voi valita pienen kakkupalan jättipalan sijaan.
Aika usein sokerittomiksi väitetyissä leivonnaisissa näkee hedelmien lisäksi makeuttajina juuri hunajaa tai siirappeja. Ne eivät valitettavasti ole sokerittomia tai valkoista sokeria juurikaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Väittämällä muuta huijaa vain itseään (ja toisinaan sokerittomien kakkujen perässä olevia rockyhtyeitä).

Yksi toive siis sokerileipurit ja muka-sokerittomat-leipurit - puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä luoda tarkoituksella tai vahingossa vääriä mielikuvia!

4 kommenttia:

  1. Hei Essi,

    Kun lukee tiedelehdessä julkaistun kommentaariartikkelin, niin siinä kallistutaan sille kannalle, että valkoisen sokerin perinteiset vaihtoehdot, esim. vaahterasiirappi ja hunaja, ovat luultavasti jonkin verran parempia vaihtoehtoja. Siinä todetaan näin:

    "Traditional sweeteners (e.g., maple syrup, honey, carob, and agave) have been safely consumed for generations, and although they contribute to energy intake, these sweeteners tend to have lower glycaemic potency than refined sugars. Moreover, traditional sweeteners contain a plethora of nutrients and bioactive compounds (e.g., polyphenolics) that may be of
    potential benefit to health."

    Vaikka hyötyjä ei ole vakuuttavasti osoitettu, en silti lähtisi julkisesti mollaamaan niitä, jotka haluavat käyttää valkoisen sokerin vaihtoehtoja. Pikemminkin heille voisi antaa hieman tunnustusta hyvästä yrityksestä parantaa ruokavalion laatua edes vähän.

    Lähde: Edwards CH, et al. The role of sugars and sweeteners in food, diet and health: Alternatives for the future. Trends in Food Science & Technology. Oct 2016.

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Olivat ne sitten vähän parempia vaihtoehtoja tai ei, ne luetaan lisätyksi sokeriksi. Jutun pointti on se, että jos kakkua väittää sokerittomaksi, sen ei silloin pitäisi sisältää hunajaa tai siirappia. Minulle on ihan sama mitä makeuttajaa kukakin käyttää, mutta sitä en ymmärrä, että tyhmyyttään tai tarkoituksella vääristellään faktoja sokerittomuuden suhteen.

    VastaaPoista
  3. Oikein hyvä kirjoitus, kiitos! Pieni korjaus: Kemiallisesti vain mono- ja disakkaridit luetaan sokereiksi, vaikka (kuten kirjoititkin) ne pidemmätkin hiilihydraatit pilkkoutuvat yksinkertaisiksi sokereiksi. Terv. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta ja palautteesta!

      Poista