Moni (sokeriton) kakku päältä kaunis ja makea sisältä

Kuuluisa yhdysvaltalaisyhtye Red Hot Chili Peppers esiintyi menneenä viikonloppuna Helsingissä. En tiedä miten keikka meni, mutta tiedän mitä backstagella syötiin, sillä lööppeihin päätyi uutinen bändin tilaamasta sokerittomasta kakusta. Ennen keikkaa yhtye oli googlaillut mistä Helsingistä löytäisi sokerittomia jälkiruokia, ja päätynyt tilaamaan viljattoman ja sokerittoman porkkanakakun suomalaiselta kakkublogistilta.

Sosiaalisessa mediassa uutinen keräsi tykkäyksiä ja sitä ylistettiin esimerkiksi saatesanoin "Valkoisen sokerin kulutuksen vähentäminen on aidosti ROCK." Itse olisin kuitenkin ilahtunut enemmän siitä, jos bändi olisi tilannut vaikkapa perinteisen kermakakun suomalaisilla lähitilan mansikoilla. Ai miksikö? Ensiksikin uutisointi tästä sokerittomuudesta jotenkin ärsyttää, sillä en ymmärrä sitä, etteikö ihan arkeen saati sitten juhlaan, mahtuisi rehellinen herkuttelu ilman perusteettomia ton-ton-dieettejä. Toiseksi arvasin jo etukäteen ettemme ehkä tarkoita leipurin kanssa samaa asiaa, kun puhumme sokerittomasta kakusta. Mielikuva sokerittomuudesta myy, mutta mitä oikeasti paljastuu herkulliselta näyttävän kuorrutuksen alta?

Nam! Sokeriton raakakakkukin saattaa olla hyvää, sillä nimestä huolimatta niissä on yleensä myös sokeria.

Sokereita ovat mono- ja disakkaridit, jotka ovat nimensä mukaan rakenteeltaan joko yksinkertaisia sokereita tai koostuvat kahdesta monosakkaridista. Monosakkarideja ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi, kun taas disakkarideista esimerkiksi sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista ja laktoosi taas glukoosista ja galaktoosista. Olipa kyse sitten yksinkertaisesta tai monimutkaisemmasta sokerista, lopulta elimistössä kyseinen hiilihydraatti hajotetaan yksinkertaisiksi sokereiksi, joista ne kaikki koostuvat. Elimistömme on siitä tyhmä (tai fiksu), ettei se erota onko imeytyvä glukoosi päätynyt elimistöön valkoisesta sokeripalasta tai jostain trendikkäämmästä makeuttajasta.

Sokerittomuus on hankala termi, sillä sen voi ymmärtää monella tapaa. Yksi tarkoittaa sokerittomuudella lisätyn sokerin välttelyä (esim. sokeroidut jogurtit tai pöytäsokeri) ja toinen taas tämän lisäksi myös luontaisen sokerin välttelyä, eikä syö siksi edes luonnonjogurtteja tai hedelmiä.

Olipa kyseessä kuuluisan sokerittoman kakun kohdalla kummasta tahansa määritelmästä, niin metsään mennään valitettavasti. Kyseisessä kakussa ei ole käytetty valkoista sokeria, mutta se sisältää esimerkiksi vaahterasiirappia, porkkanaa, banaania ja rusinoita, joita ei ihan sokerittomiksi voi sanoa, jos yhtään ymmärtää kemiaa. Sitä samaa sakkaroosia kun löytyy niin valkoisesta pöytäsokerista kuin hedelmistäkin. On tietyisti totta, että luontaisen sokerin saantia ei tarvitse samalla tavalla tarkkailla kuin lisätyn sokerin saantia. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi kuivatut hedelmät sisältävät luontaista sokeria runsaasti, eivätkä ne siksi välttämättä ole mikään kevyt korvike valkoiselle sokerille. Sokerittomuuden suhteen ongelmallisin raaka-aine kakussa on kuitenkin vaahterasiirappi - se kun luetaan lisättyihin sokereihin siinä missä valkoinen sokerikin:
 
"Lisätyllä sokerilla tarkoitetaan pöytäsokeria (sakkaroosi), rypälesokeria (glukoosi) ja hedelmäsokeria (fruktoosi), joita lisätään ruokiin tai juomiin kotona tai teollisuudessa. Tähän luetaan mukaan myös hunaja, siirapit, hedelmämehut ja hedelmämehutiivisteet."

Jos haluaa herkutella kevyemmin, voi valita pienen kakkupalan jättipalan sijaan.

Aika usein sokerittomiksi väitetyissä leivonnaisissa näkee hedelmien lisäksi makeuttajina juuri hunajaa tai siirappeja. Ne eivät valitettavasti ole sokerittomia tai valkoista sokeria juurikaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Väittämällä muuta huijaa vain itseään (ja toisinaan sokerittomien kakkujen perässä olevia rockyhtyeitä).

Yksi toive siis sokerileipurit ja muka-sokerittomat-leipurit - puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä luoda tarkoituksella tai vahingossa vääriä mielikuvia!