Syöt mitä käsken

Tällä viikolla alkoi tv-sarja Olet mitä syöt. Täytyy myöntää, että etukäteen vähän hirvitti, mitä tuleman pitää. Tv-formaatit, joissa tavoitellaan suuria muutoksia lyhyessä ajassa, eivät ole sitä järkevintä painonhallintaa. Ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä on kirjoittanut Se erilainen Fitness -blogissa jutun Puolen vuoden supersankareista, ja luettelee jutussa laihdutusohjelmien ongelmakohtia. Myös me olemme ottaneet aiemmin kantaa dieettien ongelmallisuuteen.

Olet mitä syöt -ohjelmassa on tietysti osin kyse tv-viihteestä, mutta en täysin pysty pistämään kaikkea ohjelmassa nähtyä vain viihteen piikkiin. Ja vaikka kyse olisi täysin viihteestä, on vaarana, että osa katsojista sekoittaa viihteen todellisuuteen. Tässä kirjoituksessa haluaisin tuoda esille, että ohjelman ensimmäisessä jaksossa nähty ravitsemusohjauksen tyyli on aika kaukana ihanteesta, ja siitä miten näihin asioihin perehtyneet ravitsemusterapeutit ja -asiantuntijat homman hoitaisivat.

Asiantuntijalähtöinen ohjaus

Jo alkumetreiltä asti ohjelmassa korostuu asiantuntijakeskeinen lähestymistapa. Tällä tarkoitetaan tapaa, jossa asiantuntija on keskiössä tietoineen, ja jakelee ohjeita ja käskyjä asiakkaalle. Tapa on tuttu esimerkiksi monista nettivalmennuksista - ilmoittaudu mukaan, niin saat valmiiksi päätetyn tavoitteen, ruokavalion ja liikuntaohjeet. Asiantuntijalähtöiseen tyyliin liittyy monta ongelmaa. Kun tavoitteet ja keinot tulevat muualta kuin ohjattavalta itseltään, voi niihin olla vaikea sitoutua. Terveysvalistus sekä ulkoa tulevat määräykset ja näiden kontrollointi voivat aiheuttaa meissä vastarintaa. Se taas ei ole kovin otollinen tila muutosten tekemiselle. Toista ei myöskään pitäisi ohjata muutokseen pelottelemalla tai syyllistämällä, joita molempia ohjelmassa valitettavasti nähtiin. 

Kunnioituksen puute

Kyse voi olla osin tv-viihteen tekemisestä, mutta silti häiritsee, miten asiantuntija puhuu ohjattavalleen. Onko tarpeen tylyttää toista tämän ruokavalinnoista, olivat ne sitten miten "huonoja" tahansa? Se, että asiantuntija kutsuu ruokaa roskaksi, ei myöskään osoita kauheasti tilannetajua tai kunnioitusta. Kun asiakas luettelee syitä ruokakäyttäytymiselleen, ei asiantuntijan varmaankaan tarvitsisi julistaa näitä kovaan ääneen selityksiksi ja tekosyiksi. Voisi kuvitella, että arvostus ja empatia antaisivat paremmat lähtökohdat yhteiselle projektille.

Negatiivisen kautta

Koko jääkaapin sisällön tylyttämisen sijaan olisi rakentavampaa lähteä liikkeelle siitä, mikä asiakkaan ruokavaliossa on jo hyvää, ja miten tätä hyvää voitaisiin vielä lisätä. Kaikkien ruokavaliossa on ihan varmasti jotain hyvää, ja sen näkeminen ja esille tuominen on tärkeää.

Ylhäältä alaspäin

On monta tapaa syödä "oikein", ja siksi tuntuu uskomattomalta, että asiakkaalle annetaan valmis ruokavalio, jonka asiantuntija on itsekseen laatinut. Asiantuntijalla on varmasti paras tieto siitä miten kannattaa syödä, mutta asiakkaalla on paras tieto siitä mitä hän on valmis ruokavaliossaan muuttamaan. Aina pitäisi lähteä asiakkaan lähtökohdista, eli kartoittaa hänen mieltymyksensä ja toiveensa siitä miten edetään.

Kaikki kerralla uusiksi 

Se, että ohjelmassa tavoitellaan hurjia tuloksia, ja painonpudotukselle ja kuntoon pääsemiselle annetaan aikaa kahdeksan viikkoa, on ongelmallista. "Kaikki kerralla uusiksi" -ruokavalio on aika huono lähtökohta pysyviin muutoksiin. Jos tavoitellaan pysyviä muutoksia, ei kaikkea kannata yrittää muuttaa kerralla, vaan edetä pienin askelin. Jos ennen on syönyt viikon aikana ainoana kasviksena pätkän kurkkua, on välissä monta askelta, ennen kuin kenestäkään tulee kasvissyöjä.

Suorittamista  

Ohjelmasta saa kuvan, että tärkeintä on selvitä päivät läpi ilman kiellettyjä herkkuja (light-limuja ei ilmeisesti sallita tippaakaan). Samalla suoritetaan terveellistä syömistä, miettien kuinka paljon päivän vesimäärästä on tällä hetkellä juotu. Tämä ei kerro kovin rennosta suhteesta syömiseen. Järkevässä painonhallinnassa ei ole keskiössä kiellot ja rajoitukset ja jatkuva täydellisen syömisen tavoittelu.

Valvontaa ja kontrollointia 

Treenit jäivät välistä tai ohjattava poikkesi ruokavaliostaan - onko se läksytyksen paikka? Usein sanotaan, että ns. repsahdukset (hirveä sana!), johtuvat siitä, että dieetti tai treeniohjelma on ollut liian tiukka. Ruokavalion suhteen sen voi tässäkin helposti uskoa. Ja oli ohjattavalla mikä tahansa syy olla treenaamatta tai syömättä ohjeiden mukaisesti, ei ole ohjaajan asia tuomita näitä syitä riittämättömiksi selityksiksi.

 Miksi näin?

Onko pehmeämpi ohjaustyyli liian tylsä tv-ohjelmaan? Vai ajatellaanko tietyissä piireissä edelleen, että laihdutus tai painonhallinta ei onnistu ilman kuria, kärsimystä ja käskyjä? Tällaista mielikuvaa tällä joka tapauksessa edistetään, ja se on todella harmi.

Mikä elintarvikeyritys lähtisi mukaan huuhaatalkoisiin?

Kuluvalla viikolla törmäsimme Twitterissä meijeriyhtiö Arla Suomen twiittiin, joka kuului näin: "Miten ihmiset reagoivat, kun ruokakerman kanssa saakin pussillisen lisäaineita? Piilokameratempauksella halusimme nostaa esille, että kermojen ja kerman kaltaisten valmisteiden raaka-aineissa on eroja." Arlan nettisivuilla kerrotaan, että tempauksella oli tarkoitus kiinnittää huomio usein piiloon jääviin lisäaineisiin. Twitterissä professori Marina Heinonen jakoi kyseisen twiitin kommenttiensa kera. Ravinnon turvallisuuden professori ihmetteli, miksi lisäaineisiin halutaan kiinnittää huomio, kun ennemmin pitäisi tarkkailla tuotteiden kovan rasvan, suolan ja sokerin määrää. Luonnollisuus kun ei ole terveellisyyden tae. Myös useampi muu terveys- tai ravitsemusasiantuntija otti asiaan kantaa ja tuki Heinosen näkemystä. Tempausta kommentoitiin seuraavasti: 1.) tempauksella ei kyllä edistetä ruoan terveystietoa, vaan kiinnitetään huomiota seikkoihin, jotka vaan sekottavat asiaa. 2.) Faktat/väestön terveys ei ohjaa markkinointia ja tuotekehitystä koskaan, vaan firmojen markkinointikamppanjat ovat kuin tuuliviiri, kääntyvät siihen suuntaan mistä tänään tuulee. 3.) Nämä markkinointitempaukset sahaavat lopulta teollisuuden omaa oksaa ja hämärtävät kuvaa terveysriskeistä.

Arlan viestinnästä vastattiin Heinoselle: "Kampanjan taustalla on se, että moni etsii mahdollisimman luonnollisia elintarvikkeita. Haluamme auttaa heitä löytämään kermahyllystä mahdollisimman vähän ainesosia sisältävän vaihtoehdon".

Huuhaan imu on voimakas.

Kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää

Arla ei valitettavasti ole ainoa firma, joka harrastaa mielikuvilla markkinointia, faktoista välittämättä. Meillä meni aikoinaan ruispuikula väärään kurkkuun ja herne nenään, kun Fazer kyseli voiko terveellinen ruokavalio sisältää leipää. Tällä kampanjalla tavoiteltiin tietysti hiilarikammoisia kuluttajia, mutta meissä muissa viesti herätti ihmetystä - miksi juuri leipomoyritys haluaakin nyt kyseenalaistaa viljojen terveellisyyden?

On ymmärrettävää, että elintarvikefirmat haluavat tuotevalikoimansa kattavan erilaisten kuluttajien toiveet ja tarpeet. Trendit tulevat ja menevät, mutta niihin on lähdettävä mukaan, jotta pystyy kilpailemaan asiakkaista. Mutta kun mielistelee ja tavoittelee yhtä asiakasryhmää, saattaa ärsyttää toisen. Olisi itsekästä ja epärealistista toivoa, että jatkossa elintarvikkeita kehitettäisiin ja markkinoitaisiin vain minun toiveeni mukaisesti eli tutkittuun ravitsemustietoon tukeutuen. En vaadi tätä, mutta vinkkaan, että täällä olisi nyt yksi asiakasryhmä, joka tuntuu olevan täysin unohdettu markkinointitempauksissa. Mikä elintarvikeyritys kohdistaisi markkinointinsa tutkittuun ravitsemustietoon luottaville, lisäaineita tai prosessointia pelkäämättömille, mutta valheellisesta mielikuvamarkkinoinnista ärsyyntyville kuluttajille?

Huuhaatalkoot

Tällä viikolla uutisoitiin, että Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat ovat perustaneet Vastalääke ry:n eli yhdistyksen, joka lupaa taistella tutkitulla tiedolla huuhaata vastaan. Tämä on oikein tervetullut lisä huuhaatalkoisiin. Mutta tervetullut olisi myös elintarviketeollisuuden taho, joka toimillaan ehkäisisi huuhaan leviämistä. Uskaltaisiko joku firma pyllistää huuhaalle ja profiloitua tällaiseksi?