Stoppi jokavuotiselle joulukilokeskustelulle

Aivosumutorven kirjoitus Ravitsemuskatsaus-lehdessä:

https://maitojaterveys.mobie.fi/zine/16/article-2351

Luomujäätelöllä suomalaisten ravitsemus kuntoon?

Tämän kuun alussa Olli Posti ja Timo Kettunen kohtasivat Luontaishörhö vs. Tiedesankari -väittelyssä. Idea väittelyyn tuli Olli Postilta, joka halusi haastaa jonkun "virallisen tahon edustajan" väittelemään kanssaan muun muassa ravitsemuksesta. En puutu nyt käytyyn keskusteluun muuten, mutta yksi asia väittelyn lopussa inspiroi kirjoittamaan tämän tekstin.

Taas pelkkää maitokahvia aamiaiseksi.

Väittelyn lopussa molemmilta kysyttiin pieni vinkki, miten suomalaisten ravitsemusta voitaisiin viedä parempaan suuntaan. Timo puhui fiksusti ja muistutti, että liian suuret muutokset kerralla eivät tuo pysyviä tuloksia, ja korosti lisäksi ilon kautta tekemistä ja sallivuutta. Ollilla oli konkreettisempi vinkki suomalaisille - Hän vinkkasi, että jos henkilöllä on paheena esimerkiksi jäätelö, niin se kannattaa vaihtaa luomujäätelöön. 

Kun kuulin tämän vinkin, se huvitti ja ihmetytti. Miten joku voi ajatella, että jäätelön vaihtaminen luomujäätelöön parantaisi suomalaisten (tai kenenkään) ravitsemusta? Ja asiat olisivat kieltämättä aika hyvin, jos tämä olisi todella se suurin ongelma ravitsemuksessamme. Toinen vaikutti kuitenkin olevan asian kanssa aivan tosissaan, joten kaipa se on katsottava millainen hyöty jäätelön vaihtamisesta luomujäätelöön saataisiin.

Pieni muutos, suuri hyöty?

Ravintoarvojen vertailu ei auta ainakaan itseäni ymmärtämään, miksi tavallinen jäätelö kannattaisi vaihtaa luomuun. Molemmissa jäätelöissä on samankaltaiset ravintoarvot ja raaka-aineet, vain sillä erotuksella, että toisen ainesosat ovat luomua. Olemme jo aiemmin kirjoittaneet siitä, kuinka luomu ei ole automaattisesti tavanomaista ruokaa terveellisempää. Siitäkin on tullut kirjoitettua, kuinka luomuun liitetään mielikuvia, jotka eivät perustu faktoihin. Luomu voi olla hyvä valinta muista syistä, mutta luomujäätelöön siirtyminen ei kyllä ole mikään terveysteko.

Kun joku väittää, että suomalaisten ravitsemusta kannattaa lähteä parantamaan vaihtamalla jäätelö luomuversioon, on hänellä kokonaisuus vähän hukassa. Todellisista ongelmista, kuten kasvisten liian vähäisestä syömisestä tai punaisen lihan liiallisesta kulutuksesta, ei ilmeisesti ole tietämystä. Olisihan se kieltämättä ihanaa, jos kaikkien ravitsemus olisi sillä tasolla, että enää olisi tilaa vain pienelle hifistelylle. Tosin hifistelynkin soisi silloin perustuvan faktoihin, eikä omiin mielikuviin.

Aivosumutorven tuomio: Tavallaan oikein kiva vinkki. Muutos aiempaan on pieni, ja asiakkaan on helppo toteuttaa se, sillä esimerkiksi Jymyn luomujäätelö on tosi hyvää. Terveysvinkkinä kivan harmiton, mutta myös hyödytön. Ei jatkoon.

Paljastus: virallisen tahon edustaja ei käytä maitoa eikä ruisleipää!

Monesti "virallisia tahoja" vastustavat tai muuten ravitsemustieteeseen ja -tutkijoihin skeptisesti suhtautuvat vetoavat siihen, että joku ruoka-aine ei sovi heille, ja siten ravitsemussuositukset (joissa ehkä suositellaan kyseisen ruoka-aineen käyttöä - tai sitten ei) tuottavat kärsimystä monille. Lisäksi on vihjattu, että suositukset olisivat johtaneet väestön lihomiseen. Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä - itse asiassa vain harvan suomalaisen ruokavalio on ravitsemussuositusten mukainen.

Kuten olemme aiemminkin maininneet, ravitsemussuositukset eivät pakota ketään juomaan maitoa. Tunnustan: en ole juonut maitoa sellaisenaan sitten yläasteaikojen. Maito - rasvaton, rasvallinen, homogenoitu tai homogenoimaton - ei aiheuta minulle limaisuutta, ilmavaivoja eikä muitakaan terveysongelmia. En vain pidä maidon mausta. Ruokajuomana juon useimmiten vettä, joskus kasvimaitoja (tietenkin vitaminoituja).

Kuva: Tommi Saltiola, Unsplash

Vaikka kaksi suomalaisen ruokavalion kulmakiveä, maito ja ruisleipä, aiheuttavat minulle ongelmia (maito henkisiä, ruis fyysisiä keliakian vuoksi), en voisi kirkkain silmin väittää, että näiden elintarvikkeiden suositteleminen osana ruokavaliota on väärin. Se, että ruisleipä ei sovi minulle, ei tarkoita, etteikö se voisi väestötasolla olla olennainen elintarvike. Ruisleipä on edelleen suomalaisten tärkeimpiä kuidun lähteitä, ja näyttö ravintokuidun terveydelle edullisista vaikutuksista on melko lailla kiistatonta. Maidosta suomalaiset puolestaan saavat muun muassa D-vitamiinia, kalsiumia, jodia ja B12-vitamiinia.

On typerää kuvitella, että väestötasolle tarkoitetut suositukset olisivat sellaisenaan, pilkuntarkasti toteutettuina (mikä on oikeastaan mahdotonta, koska suosituksissa on runsaasti liikkumavaraa) jokaiselle yksilölle sopivat. Omia mieltymyksiään ei myöskään ole tarpeen perustella terveellisyydellä tai epäterveellisyydellä: on ihan okei olla syömättä jotain siksi, että ei pidä siitä. Pidettäisiinkö mielipiteet, makumieltymykset ja henkilökohtaiset ominaisuudet erossa argumentoinnista? Ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja syömään niitä ruokia, jotka omaan suuhun, mahaan ja maailmankatsomukseen parhaiten sopivat!

Moni (sokeriton) kakku päältä kaunis ja makea sisältä

Kuuluisa yhdysvaltalaisyhtye Red Hot Chili Peppers esiintyi menneenä viikonloppuna Helsingissä. En tiedä miten keikka meni, mutta tiedän mitä backstagella syötiin, sillä lööppeihin päätyi uutinen bändin tilaamasta sokerittomasta kakusta. Ennen keikkaa yhtye oli googlaillut mistä Helsingistä löytäisi sokerittomia jälkiruokia, ja päätynyt tilaamaan viljattoman ja sokerittoman porkkanakakun suomalaiselta kakkublogistilta.

Sosiaalisessa mediassa uutinen keräsi tykkäyksiä ja sitä ylistettiin esimerkiksi saatesanoin "Valkoisen sokerin kulutuksen vähentäminen on aidosti ROCK." Itse olisin kuitenkin ilahtunut enemmän siitä, jos bändi olisi tilannut vaikkapa perinteisen kermakakun suomalaisilla lähitilan mansikoilla. Ai miksikö? Ensiksikin uutisointi tästä sokerittomuudesta jotenkin ärsyttää, sillä en ymmärrä sitä, etteikö ihan arkeen saati sitten juhlaan, mahtuisi rehellinen herkuttelu ilman perusteettomia ton-ton-dieettejä. Toiseksi arvasin jo etukäteen ettemme ehkä tarkoita leipurin kanssa samaa asiaa, kun puhumme sokerittomasta kakusta. Mielikuva sokerittomuudesta myy, mutta mitä oikeasti paljastuu herkulliselta näyttävän kuorrutuksen alta?

Nam! Sokeriton raakakakkukin saattaa olla hyvää, sillä nimestä huolimatta niissä on yleensä myös sokeria.

Sokereita ovat mono- ja disakkaridit, jotka ovat nimensä mukaan rakenteeltaan joko yksinkertaisia sokereita tai koostuvat kahdesta monosakkaridista. Monosakkarideja ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi, kun taas disakkarideista esimerkiksi sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista ja laktoosi taas glukoosista ja galaktoosista. Olipa kyse sitten yksinkertaisesta tai monimutkaisemmasta sokerista, lopulta elimistössä kyseinen hiilihydraatti hajotetaan yksinkertaisiksi sokereiksi, joista ne kaikki koostuvat. Elimistömme on siitä tyhmä (tai fiksu), ettei se erota onko imeytyvä glukoosi päätynyt elimistöön valkoisesta sokeripalasta tai jostain trendikkäämmästä makeuttajasta.

Sokerittomuus on hankala termi, sillä sen voi ymmärtää monella tapaa. Yksi tarkoittaa sokerittomuudella lisätyn sokerin välttelyä (esim. sokeroidut jogurtit tai pöytäsokeri) ja toinen taas tämän lisäksi myös luontaisen sokerin välttelyä, eikä syö siksi edes luonnonjogurtteja tai hedelmiä.

Olipa kyseessä kuuluisan sokerittoman kakun kohdalla kummasta tahansa määritelmästä, niin metsään mennään valitettavasti. Kyseisessä kakussa ei ole käytetty valkoista sokeria, mutta se sisältää esimerkiksi vaahterasiirappia, porkkanaa, banaania ja rusinoita, joita ei ihan sokerittomiksi voi sanoa, jos yhtään ymmärtää kemiaa. Sitä samaa sakkaroosia kun löytyy niin valkoisesta pöytäsokerista kuin hedelmistäkin. On tietyisti totta, että luontaisen sokerin saantia ei tarvitse samalla tavalla tarkkailla kuin lisätyn sokerin saantia. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi kuivatut hedelmät sisältävät luontaista sokeria runsaasti, eivätkä ne siksi välttämättä ole mikään kevyt korvike valkoiselle sokerille. Sokerittomuuden suhteen ongelmallisin raaka-aine kakussa on kuitenkin vaahterasiirappi - se kun luetaan lisättyihin sokereihin siinä missä valkoinen sokerikin:
 
"Lisätyllä sokerilla tarkoitetaan pöytäsokeria (sakkaroosi), rypälesokeria (glukoosi) ja hedelmäsokeria (fruktoosi), joita lisätään ruokiin tai juomiin kotona tai teollisuudessa. Tähän luetaan mukaan myös hunaja, siirapit, hedelmämehut ja hedelmämehutiivisteet."

Jos haluaa herkutella kevyemmin, voi valita pienen kakkupalan jättipalan sijaan.

Aika usein sokerittomiksi väitetyissä leivonnaisissa näkee hedelmien lisäksi makeuttajina juuri hunajaa tai siirappeja. Ne eivät valitettavasti ole sokerittomia tai valkoista sokeria juurikaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Väittämällä muuta huijaa vain itseään (ja toisinaan sokerittomien kakkujen perässä olevia rockyhtyeitä).

Yksi toive siis sokerileipurit ja muka-sokerittomat-leipurit - puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä luoda tarkoituksella tai vahingossa vääriä mielikuvia!

Piiloporkkana – uhka vai mahdollisuus?

Aivosumutorven kirjoitus Ravitsemuskatsaus-lehdessä:

http://maitojaterveys.mobie.fi/zine/15/article-2261

Bloggaaja - millaista syömistä haluat edistää?

Yhä kasvavassa blogimaailmassa on valtava joukko hyvinvointiblogeja, joiden sisältö keskittyy enemmän liikuntaan ja syömiseen. On myös hyvin yleistä, että hyvinvointibloggaaja esittelee ruokapäiväkirjaansa blogissaan.

Idea on tavallaan hyvä; on kiinnostavaa päästä kurkkaamaan mitä sellainen ihminen syö, jota ihailee. Bloggaajan tarkoitus on varmasti pelkästään hyvä, kun hän paljastaa syömisensä ja antaa samalla  lukijoillle vinkkejä heidän ruokavalioonsa. Tiedostamatta tai tiedostaen, ensikuvina nämä bloggaajat luovat kuvaa siitä, minkälaista syömisen pitäisi olla.

Me ravitsemustutkimuksen parissa työskentelevinä tiedämme, että ruokapäiväkirjoihin liittyy ongelmia. Niissä voidaan aliraportoida ja kaunistella omaa ruokavaliota, ja ruokapäiväkirjan pitäminen voi ohjata syömään tiedotamatta tai tiedosten vähän eri tavalla kuin yleensä. Jos tätä esiintyy "tavallisten ihmisten" keskuudessa, niin se on luultavasti vielä todennäköisempää blogimaailmassa, jossa kaikki on viimeisen päälle kaunista ja mietittyä. On ihan ymmärrettävää, että ei ole järkeä tehdä ruokavaliopostausta päivänä, jolloin jääkaappi on tyhjillään ja lounaaksi on vain Saarioisten makaronilaatikkon jämät. Syömisen kaunistelu saattaa vääristää tutkimusdataa, mutta väittäisimme, että vielä enemmän se tekee hallaa blogimaailmassa.

Te, jotka julkaisette ruokapäiväkirjojanne netissä, miettikää, minkälaista syömistä niillä haluatte edistää. Edistättekö tervettä ja rentoa suhtaututumista ruokaan? Vai fitnesskilpailijan tiukkaa kisadieettiä muistuttavaa tai kieltoihin ja turhiin rajoitteisiin perustuvaa "liian terveellistä" syömistä? Nämä viimeisen päälle harkitut ja mietityt ruokavaliot ja ruokapäiväkirjat antavat väärää viestiä siitä, millaista syömisen tulisi olla. Oli pienesti ja kauniisti syöminen sitten todellista tai kaunistelua, ei se ole sitä normaalia ja joustavaa syömistä, johon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää, mutta joka päivän pitäisi olla vapaa ahtaista ihanteista, liittyivätpä ne sitten täydelliseen kroppaan tai ruokavalioon.

Terveysuutisen klikkiotsikko on monen tekijän summa

Jos terveysuutinen kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta. Tätä lausetta toistetaan mediassa usein, mutta silti vain harva muistaa soveltaa sitä silloin, kun kohdalle osuu omaan maailmankatsomukseen hyvin istuva terveysuutinen. Ravitsemusaiheista on helppo nostaa esille raflaavia tutkimustuloksia, mutta millainen on houkuttelevan kuuloisen terveysuutisen anatomia?

Tylsä pilata hyvä juttu faktoilla

Lähdetään liikkeelle Newsner-sivuston uutisesta, jota on jaettu Facebookissa tänäkin vuonna ahkerasti, vaikka se ilmestyi jo vuosi sitten. Jutun mukaan samppanjan juominen voi parantaa muistia ja ehkäistä dementiaa, sillä se sisältää fenoleja, jotka torjuvat muistiongelmia ja stimuloivat signaaleja aivoissa. Jutussa vedottiin Readingin yliopistossa Iso-Britanniassa tehtyyn tutkimukseen.

Kauppalehti uutisoi samasta tutkimuksesta huhtikuun lopussa hehkuttamalla "ilouutista vapun juhlijoille". Kauppalehden tekstissä annettiin jopa tarkkoja ohjeita siitä, kuinka paljon sampanjaa on nautittava ja missä iässä juominen on aloitettava. Jutun loppupuolella kävi kuitenkin ilmi, että tutkimus, johon juttu perustui, oli tehty rotilla. Myös MTV3 muisti mainita rotat jutussaan, joka ilmestyi jo 2015.

Suurelle yleisölle suunnatuissa teksteissä annettiin siis ymmärtää, että tutkimustulos olisi yleistettävissä ihmisiin, vaikka koe-eläiminä käytetyt rotat mainittiinkin tekstissä. Mistä tämä johtuu? Onko klikkiotsikoiden veto niin suurta vai uskovatko toimittajat todella vedettyihin johtopäätöksiin? Otetaan askel taaksepäin ja tarkastellaan Readingin yliopiston lehdistötiedotetta, jota ainakin Newsnerin jutussa oli käytetty lähteenä.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Tutkijan ajatellaan yleensä olevan alansa johtavia asiantuntijoita: hänen sanaansa voi luottaa ja hän osaa tehdä oikeita, perusteltuja johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa voi kuitenkin joutua pettymään. Lehdistötiedotteessa ei mainita rottia, hiiriä tai jyrsijöitä sanallakaan. Sivulauseesta voi ymmärtää, että tutkittavat eivät olleet ihmisiä ("In the near future we will be looking to translate these findings into humans."), mutta nopeasti lukiessa tämä voi helposti mennä ohi.

Mennäänpä siis vielä yksi askel taaksepäin ja tutustaan tiedotteen ja lehtijuttujen taustalla olleeseen tutkimukseen, joka julkaistiin Antioxidants & Redox Signaling -lehdessä. Tutkimuksen tavoitteena oli muun muassa  selvittää kohtuullisen samppanjan käytön vaikutuksia avaruudelliseen työmuistiin ja motorisiin toimintoihin (suorahko suomennos artikkelista) [rotilla, toim. huom.]. Tutkittavina oli 24 rottaa, joista kahdeksan oli kontrolliryhmässä, kahdeksan alkoholiryhmässä ja kahdeksan samppanjaryhmässä: tutkimuksessa vertailtiin siis kolmea ryhmää.

Tulosten mukaan sampanjan saanti ei vaikuttanut rottien motorisiin toimintoihin. Avaruudellisen työmuistin suhteen huomattiin tilastollisesti merkittävä ero samppanjaryhmän ja kontrolliryhmän välillä intervention päätyttyä. Samppanjaryhmän ja alkoholiryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (tai ainakaan sitä ei raportoitu).

Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voidaan oikeasti vetää?

Jos tutkimuksen tulos on, että samppanjaa saaneet rotat suoriutuvat kuuden viikon päästä avaruudellista työmuistia mittaavasta testistä kontrollirottia paremmin, mutta eroa muuta alkoholia nauttineisiin rottiin ei syntynyt, millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan vetää? Kun otetaan huomioon pieni otoskoko (kahdeksan rottaa kussakin ryhmässä), on täysin mahdollista, että tulos on sattumaa. Lisäksi erityistä näyttöä siitä, että juuri samppanja olisi vaikuttanut avaruudelliseen työmuistiin, ei vaikuttaisi olevan, koska muuta alkoholia saaneiden rottien suoriutuminen oli samaa luokkaa samppanjarottien kanssa. Entä sitten johtopäätökset dementiasta ja muistin paranemisesta? Niille ei artikkelista tunnu löytyvän perusteita, etenkään, jos ja kun puhe on ihmisistä.

Tätä Pauli Ohukaisen muistilistaa kannattaa käyttää apuna silloin, kun pohtii, onko terveysuutinen uskottava.

Tutkijallakin on vastuu

Usein toimittajia syyllistetään mutkiasuoristavista terveys- tai ravitsemusuutisista, mutta ainakaan tässä tapauksessa virheistä ei voi syyttää ainoastaan toimittajia. Osaava terveystoimittaja olisi ehkä voinut halutessaan pelastaa paljon, mutta jos julkaistussa artikkelissa tehdään vääriä tai liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, on myös tutkijalla vastuu. Aivosumutorvi toivookin, että tutkijat eivät liioittelisi tuloksia tai antaisi lausuntoja oman asiantuntemuksensa ulkopuolella.

Ilmainen paleovalmennus!

Personal trainer Jaakko Savolahti mainostaa kuukauden pituista paleovalmennusta, joka maksaa 69 euroa. Kuten kunnon myyntimiehen tietysti kuuluukin, Jaakko lupailee (ei suoranaisesti lupaa, mutta ikään kuin vihjailee lupaavansa) energisyyttä ja jaksamista, suolisto-ongelmien väistymistä ja "tuloksia" (mitä ikinä ne tarkoittavatkaan, laihtumista?). Valmennus voi tietysti olla rahan arvoinen, mutta siltä varalta, että haluat säästää, tarjoamme ihan ilmaiseksi vastaukset kysymyksiin, joihin paleovalmennus lupaa vastata.

Onko parempi syödä pieniä annoksia usein vai isompia harvemmin?

On hyvä syödä säännöllisin väliajoin (ks. esim. ravitsemussuositukset aikuisille). Jos energiankulutus on suuri, on energiantarve luultavasti helpointa täyttää syömällä kohtuullisen monta kertaa päivän aikana. Monelle hyvä perusmalli voisi olla esimerkiksi aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, eli viisi ateriaa päivän aikana, mutta yhtä hyvin voit syödä vain kolmesti päivässä, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta ja saat aterioistasi kylliksi energiaa. Toisaalta paljon kuluttavan voi olla tarpeen syödä useamminkin kuin viidesti päivässä. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei siis ole.

Marjoja voi lisätä vaikkapa puuroon tai jogurttiin tai syödä sellaisenaan.

Mitä voisi syödä välipaloiksi ja iltapalaksi?

Hyvällä välipalalla tai iltapalalla voisi olla esimerkiksi täysjyväviljaa, proteiinia ja kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Vaihtoehtoja on siis miljoonia. Hyvä idea voisi olla valita sellaisia ruoka-aineita, jotka ovat itsellesi mieluisia. Kokeile vaikka kaurapuuroa marjoilla ja jogurtilla tai hedelmää ja rahkaa myslillä. Vanha kunnon ruisleipäkään ei välttämättä ole huono vaihtoehto, ja pähkinöistä saa hyvän lisän lähes välipalaan kuin välipalaan. Jos et halua käyttää maitotuotteita, jogurtin ja rahkan korvikkeita on nykyään saatavilla myös kasvipohjaisina vaihtoehtoina. Jälleen kerran, yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole, ja tärkeintä on se, että välipala on mieltymystesi mukainen, jolloin se todennäköisimmin tulee syötyä.

Jos jätän leivän/pastan/puuron pois, millä korvaan niistä saadut hiilarit, etenkin treenipäivinä?

Yksinkertaisin ratkaisu on usein paras: älä jätä. Hiilihydraatit ovat lihasten tärkeimpiä energianlähteitä sekä kestävyys- että voimatreeneissä. Suosi täysjyväviljatuotteita, kuten ruisleipää, kuitupitoista täysjyväpastaa tai kaurapuuroa.

Kaurapuuro on hyvä aamu-, väli- tai iltapala.

Mistä tiedän saanko tarpeeksi proteiinia? Ja etenkin jos en syö lihaa, millä sen voi korvata?

Jos olet sekasyöjä, voit huokaista helpotuksesta: on hyvin epätodennäköistä, että et saisi tarpeeksi proteiinia. Jos olet kasvissyöjä, joka syö maitotuotteita säännöllisesti, olet todennäköisesti kuivilla. Jos olet vegaani, etkä kiinnitä erityistä huomiota proteiiniin, on mahdollista, että et saa kylliksi proteiinia, ja suosittelemme etsimään tietoa Vegaaniliiton nettisivuilta tai konsultoimaan vegaaniruokavalioon perehtynyttä laillistettua ravitsemusterpaeuttia. Jos et syö lihaa, hyviä proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi pavut, linssit, soija ja quorn sekä maitotuotteet.

Kuinka monta kananmunaa voi syödä päivässä?

Tämä onkin kinkkinen kysymys, jonka oikeasta vastauksesta voisin harkita maksavani 69 euroa, mutta jostain syystä epäilen, että edes Jaakolla ei ole tähän lopullista vastausta. Tällä hetkellä ravitsemussuositukset kehottavat syömään korkeintaan 2-3 kananmunaa viikossa, mutta suosituksia toki korjataan sen mukaan, kun näyttöä suuntaan tai toiseen ilmestyy tutkimusten muodossa. Uudehkon suomalaistutkimuksen mukaan yksi kananmuna päivässä ei lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä, joten voi olla, että suosituksiinkin tulee vielä tulevaisuudessa muutos. Suosituksia ei kuitenkaan muuteta yhden yksittäisen tutkimuksen tulosten perusteella, vaan aina on tarpeen arvioida kaikkea saatavilla olevaa näyttöä.

Mitä eväitä voisi ottaa matkalle mukaan?

Ota eväitä, jotka on helppo kuljettaa ja jotka eivät pilaannu. Miten olisi vaikkapa täytetty leipä tai juotava jogurtti? Jos evään on säilyttävä pidempään, mikset pakkaisi mukaan vaikkapa pähkinöitä, välipalapatukoita, hedelmiä tai iskukuumennettuja välipalajuomia? Jos matkalla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi Rodoksen matkaa, kannattaa miettiä, tarvitseeko omaa kahvipakettia ja ruisleipää välttämättä mukaan - lomalla on hyvä tilaisuus tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin.

Miten voin herkutella fiksusti?

Herkutella, herkku, herkuttelu... Sanoja, joihin latautuu tunteita, asenteita ja ennakkoluuloja. Emme tiedä, mitä kysyjä tarkoittaa fiksusti herkuttelulla, mutta se kuulostaa mielestämme terveelliseltä herkuttelulta, jota olemme kertaalleen jo kommentoineet. Oli herkkusi mikä tahansa, suo se itsellesi ja nauti siitä. Älä pode huonoa omaatuntoa äläkä ajattele "palaavasi huomenna ruotuun". Ja ei, emme kannusta syömään pelkkää karkkia, mutta uskomme vakaasti, että vahva syömisen rajoittaminen johtaa entistä huonompaan tilanteeseen, jossa "fiksusti herkuttelu" on yhä vaikeampaa. Vastauksena kysymykseen: voit "herkutella fiksusti" syömällä sitä, mitä mielesi kulloinkin tekee samalla, kun pidät huolen säännöllisestä ateriarytmistä ja yleisterveellisestä ruokavaliosta (pääpiirteissään: runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljaa päivittäin sekä kalaa pari kertaa viikossa).

Yhden herkku on mutakakku, toinen herkuttelee kuivatuilla hedelmillä, jollekin maistuu sipsit ja joku saattaa nauttia eniten lasillisesta hyvää viiniä.

Tässä siis Aivosumutorven vastaukset paleovalmennuksen esittämiin kysymyksiin. Meniköhän yhtään sinnepäin mitä paleovalmennus neuvoo? Jos joku sattuuu olemaan mukana paleovalmennuksessa, niin vinkatkaa meille "oikeat vastaukset", niin saamme tietää, olisiko meillä tulevaisuutta paleovalmentajina.

Ruispuikula väärään kurkkuun ja herne nenään

Tänä aamuna meinasi Fazerin ruispuikula mennä väärään kurkkuun. Söin rauhassa aamiaista, kun Facebookissa tuli vastaan Fazerin jakama blogipostaus otsikolla "Voiko terveellinen ruokavalio sisältää leipää?" Ihmettelin, että onpa kummallinen kysymys keneltä tahansa, mutta etenkin Fazerilta. Jutussa bloggaaja Aino oli saanut testiin Fazerin uudet juuresleivät, ja jakoi nyt kokemuksiaan niistä. Hän aloittaa juttunsa näin: "Terveys- ja hyvinvointibuumi jyllää edelleen voimakkaana ja yksi ihan huippu juttu on, että valmistajat ovat heränneet tähän ja alkaneet valmistaa toinen toistaan parempia vaihtoehtoja niille, jotka haluavat syödä terveellisesti, mutta silti nauttia perinteisistä lemppareista, kuten vaikkapa leivästä."

Muita hyviä kysymyksiä: Voiko kesällä paistaa aurinko? Voiko lumiukon tehdä lumesta? 

Anteeksi kuinka? Poissulkeeko terveellisesti syöminen leivän syömisen? En tiedä mistä tällainen ajatus bloggaajalle on tullut, mutta täysjyväviljan terveyshyödyistä ei ole juuri epäselvyyttä. Ja toisaalta on aika hölmöä ajatella, että jokin yksittäinen elintarvike tekisi ruokavaliosta terveellisen tai epäterveellisen, se kun on kokonaisuus joka ratkaisee ruokavalion terveellisyyden. Oikeasti alkaa jo tympiä tämä hiilihydraattipelko, ja yksittäisten elintarvikkeiden leimaaminen epäterveellisiksi ihan vaan fiilispohjalta.

Ruispuikulat eivät välitä #juuresleipä #parempileipä -kommenteista, sillä niiden terveellisyys ei ole yhden bloggaajan sanomisista kiinni.

Tämä yhteistyökuvio saattaa lisätä juuresleivän myyntiä, mutta samalla se kyseenalaistaa "tavallisen" leivän kuulumisen terveelliseen ruokavalioon. Jos olisin fazerilainen, en ehkä haluaisi levittää tällaista sanomaa. Kukin tyylillään, mutta kyseenalaista mainontaa ainakin minun makuuni. 

Aivosumutorvi on yksivuotias!

Tasan vuosi sitten jaoimme ensimmäisen jutun juuri perustetulla Aivosumutorven facebook-sivulla. Silloin keskustelu pyöri Safkatutkan ja Kemikaalitutkan lietsoman sitruunahappokohun ympärillä. Teollisen sitruunahapon (E330) huhuttiin aiheuttavan homeoireisilla muun muassa aivosumua.

Onnea Aivis 1v!

Vuodessa on tapahtunut paljon, ja toisaalta juuri mikään ei ole muuttunut. Kemikaalitutkan Maria Nordin kärsii edelleen (ainakin toistaiseksi!) aivosumusta. Safkatutka on hieman rauhoittunut pelonlietsonnassa, muuttanut nimensä Safkanetiksi, ja keskittyy nyt pillerikauppaan. Käänne parempaan vai huonompaan suuntaa - vaikea sanoa.

Vuoden takaisessa jutussa elintarvikekemisti ja ruoan turvallisuuden professori Marina Heinonen totesi Safkatutkaan ja Kemikaalitutkaan liittyen seuraavaa: ”Joku blogi tai sivusto, joka kutsuu itseään totuuden torveksi, hämmentää ihmisiä milloin mistäkin." Blogimme nimi inspiroitui pitkälti tästä sitruunahappokohusta, jolloin kuulimme ensi kertaa aivosumusta. Oireena se kuulosti sopivan epäselvältä, ja terminä hauskalta. Meidän aivomme eivät kärsineet aivosumusta sitruunahapon takia, vaan näiden väärään tietoon perustuvien pelonlietsontajuttujen vuoksi. Vastaiskuna ihmisten hämmentämiselle halusimme hälventää hämmennystä. Ja siitä se sitten lähti. Kiitos inspiraatiosta Safkatutka & kumppanit!    

Superateria vai ihan tavallinen lounas?

Ambronite, tuo toimistotyöläisen päivän pelastava vihreä juoma, tuntuu nykyään olevan joka puolella Internetiä. Mainosten mukaan veteen sekoitettava ravintojauhe tarjoaa kaiken, mitä keho tarvitsee, sammuttaa nälän, on puhdasta ja luonnollista, sisältää viisi annosta kasviksia, hedelmiä ja marjoja, tuo energisen olon ja on terveellinen valmisateria. Varmasti ainakin osa näistä mainoslauseista on totta, mutta kuinka tarpeellinen tuote on Taija Tavikselle?

Juotavan superaterian voi nauttia nopeasti työpisteellä.

Nettisivuilla Ambronitea mainostetaan vetoamalla onnellisuuteen, terveellisyyteen ja hyvään ruokaan ("Choose happiness and live life to the fullest. A happy life starts with exceptional health with fantastic food."). Meitä on tietysti moneen junaan, mutta itselleni "fantastic food" tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin veteen sekoitettua ravintojauhetta. Sammutan nälkäni ja syön päivittäiset kasvikseni mieluummin työpaikkaruokalan linjastosta tai lounasravintolan annoksesta kuin sheikkeristä työpisteen ääressä.

Ambroniten lupaukset ovat suuria.

Tuotteen pointti on tarjota ravitseva ja terveellinen ateria nopeasti. On tilanteita, joissa ruokaa on saatava nopeasti, ja tällöin Ambronite voi olla ihan hyvä valinta (edellyttäen tietysti, että pidät sen mausta - se lienee kuitenkin tärkeimpiä ruoanvalintaa ohjaavia tekijöitä). Jos kuitenkin esimerkiksi työpaikalla tai muuten elämässä on jatkuvasti niin kiire, ettei ehdi syödä kunnon lounasta, kannattaisi ratkaisua varmaan lähteä etsimään muualta kuin superfoodien verkkokaupasta. Kannustamme kaikkia raivaamaan kalentereistaan tilaa syömiselle, koska rauhallinen ruokailuhetki tarjoaa muutakin kuin täsmälleen oikean määrän täsmälleen oikeita ravintoaineita.

Terveysruoka - pureksimatta nielty?

Hesarin NYT-liite uutisioi uudesta  Well Coffee -kahvilasta, jonka nimi kääntyy jutussa terveyskahvilaksi. Mitä termi tuo mieleen? Vähäsuolaisia ja täysjyväisiä kahvileipiä, kotimaisista marjoista tehtyjä smoothieita, kasvisvaihtoehtoja ainaisten kinkkusämpylöiden tilalle? Osa tuotteista on tämänsuuntaisia, mutta osa myös ihan muuta. Well Coffee tarjoaa esimerkiksi pähkinöitä karkin sijaan, tuorepuuroa, proteiinipikareita sekä luomu- ja voikahvia. Valikoima on koottu asiakkaiden toiveita kuunnellen - "enemmän vegaanista, gluteenitonta ja terveellistä ruokaa".

Ihmeen äärellä.

Terveellisyys on termi, joka myy. Mutta onko se, minkä miellämme terveelliseksi (tai meille myydään terveellisenä), aina myös terveellistä? Tarkastellaanpa lähemmin terveyskahvilan valikoimaa. Onko oikeasti perusteita sanoa, että luomukahvi on terveellisempää kuin tavallinen kahvi? Luomu on termi, johon helposti ja kyseenalaistamatta mielletään kaikkea hyvää, vaikka oikeasti ei ole vahvaa näyttöä siitä, että luomu olisi tavanomaista ruokaa terveellisempää. Jos aihe kiinnostaa enemmän, olemme aiemmin kirjoittaneet luomumaidon ja tavanomaisen maidon eroista. Kahvin mahdolliset terveyshyödyt koskevat kyllä ihan samalla tavalla tavallista kahvia, ei pelkästään luomua.

Onko luomu kahvin terveellisyyden salaisuus?

Toista myynnissä olevaa kahvia, voikahvia, on todella vaikea perustella terveysruoaksi. Kyse on tietyn piirin muoti-ilmiöstä, jonka terveyshyödyistä ei valitettavasti ole mitään näyttöä.

Asiakkaiden toiveesta kahvila myy gluteenitonta ruokaa. Ovatkohan kaikki toivojat olleet keliaakikkoja..? Gluteeniton ruoka on keliaakikoille ehdotonta, mutta ei-keliaakikoille se ei ole automaattisesti terveellistä. Toki gluteenittomat tuotteetkin voivat olla terveellisiä, mutta terveellisyys tulee silloin ihan muusta kuin gluteenittomuudesta. Huvikseen gluteenittomuudessa on taas kyse enemmänkin trendistä, jonka yleisö mieltää jostain syystä terveelliseksi.

Kahvilan vegaaniset vaihtoehdot ovat jees, ja perusteltavissa myös terveellisiksi. Eipä kenellekään ole pahitteeksi valita edes silloin tällöin vaikkapa mustapapu-avokadowrap lihaversion sijaan. Testaamani nyhtökauraa sisältävä bagel oli oikein herkullinen, vaikka low carb bagelin sijaan olisi toiminut myös ihan vaan carb bagel, ilman että tuotteen terveellisyys olisi tästä kärsinyt. 

Tupla hiilareilla, kiitos.

Muka-terveellisten kahvien lisäksi kahvilasta saa onneksi myös hyvää chai lattea - ilman ylimääräisiä terveyslupauksia. Plussaa myös siitä, että kahvin saa valita manteli-, kaura- tai soijamaidolla.

Aivosumutorven tuomio: Kahvilassa on paljon hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja, mutta kovasti tunnutaan myös menevän trendien perässä. Valitettavasti osan tuotteista kohdalla terveellisyys perustuu enemmän mielikuviin kuin faktoihin. Vaihtuvatko tuotteet sitä mukaan kun trenditkin? Se on tietysti ok ja liiketoiminnan kannalta varmasti hyvä ratkaisu. Ilonpilaaja kuitenkin toivoo, että näitä muotiherkkuja myytäisiin omilla ansioillaan, ei mielikuvilla terveydestä.

Onnellinen sitku vai nytku?

Moni aloittaa tammikuun ensimmäisenä päivänä elämänmuutosprojektin. Usein projekteilla on hyvä päämäärä - terveellisempi ruokavalio tai liikunnallisempi elämäntapa - mutta onko elämä todella projekti, jonka aikana tulee saavuttaa välitavoitteita ja edetä koko ajan kohti parempaa itseä?

Aloitatko vuotesi detox-teellä?

Uuden vuoden alkuun liittyy paljon symboliikkaa ja lupausten tekeminen tuntuu silloin helpolta. Moni aloittaa karkkilakon tai päättää viettää tipattoman tammikuun. Joku ottaa vastaan vegaanihaasteen tavoitteenaan olla kuukausi ilman eläinperäisiä elintarvikkeita. Kuntosalit täyttyvät, ja kevään juoksutapahtumat keräävät yhä uusia osallistujia.

Terveellisissä elintavoissa ei tietenkään ole mitään väärää, päinvastoin. On kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka realistisia asetetut tavoitteet ovat. Lisäksi kannattaa miettiä, onko edes tarpeen tehdä todella radikaaleja muutoksia, vai auttaisiko pienikin muutos. Jos tipaton on liian radikaali veto, kokeile yhden tipan tammikuuta. Jos vegaanihaaste tuottaa liikaa hankaluuksia, kokeile vaihtaa kahvimaito kasvipohjaiseen versioon. Jos liikuntaharrastuksesi ei vielä ole säännöllinen, pyri tekemään siitä tapa, älä tähtää suoraan maratonille.

Oletko onnellinen vasta, kun olet saavuttanut tavoitteesi, vai voisitko olla onnellinen nyt?

Aivosumutorvi toivottaa lukijoilleen hyvää uutta vuotta 2017 ja kannustaa tavoittelemaan onnellisuutta nyt ja tässä hetkessä (nytku) sen sijaan, että onnellisuus odottaa viiden laihdutetun kilon tai sadan juostun kilometrin päässä (sitku). Tavoitteiden asettaminen ei ole typerää, mutta typerää on odottaa, että (epärealististen) tavoitteiden saavuttaminen tekisi ihmisestä onnellisen.