Tekeekö mielesi herkutella terveellisesti? Oikeastaan ei.

"Kun mielesi tekee herkutella terveellisesti..." alkaa juttu, jossa esitellään stailisti-huippumallin terveysherkut. Jään pohtimaan lausetta. Oikeastaan mieleni ei tee herkutella terveellisesti. Joskus tekee mieli herkullista ja terveellistä kotimaista omenaa tai tuoretta ruisleipää, mutta en pidä niitä herkkuina vaan normaalina ruokana. Aivan ehdottomasti useammin mieleni tekee herkutella epäterveellisesti. Pidän cookie-taikinasta ja Pirkan cheddarjalapenoista, enkä lupaa edes harkita niiden vaihtamista hunajassa pyöriteltyihin omenalohkoihin.

Syömisen taidot - hukassa vai hallussa?

Silloin tällöin herkuttelussa ei ole mitään väärää, vaikka sellaisen kuvan naistenlehdistä nykyään saakin. Näistä jutuista välittyy kaikkea muuta kuin rento ja mutkaton suhde syömiseen. Erikoistutkija Sanna Talvia puhui aiemmin keväällä Päijät-Hämeen ravitsemuspäivässä syömisen taidoista, jotka usein unohdetaan, kun keskitytään miettimään pakonomaisesti ruoan kaloreita tai terveellisyyttä, jopa herkuttelun yhteydessä. Tällaisesta kaloritarkkuudella mietitystä syömisestä ja grammalleen punnituista ruoista on luultavasti hankala nauttia sillä tavalla kuin ruoasta ja syömisestä pitäisi voida nauttia. "Oikein" syömisestä stressaaminen ei heijasta mutkatonta ja rentoa suhdetta syömiseen. Sitä paitsi oma kuvitelma "oikein" syömisestä voi valitettavasti olla hyvin vääristynyt, etenkin jos se koostuu ehdottomista kielloista ja tiukasta kontrollista.


Herkuttelu sillä mistä oikeasti pitää on osa myönteistä ja mutkatonta asennetta. Herkuttelu saa tuntua hyvältä ja tuoda iloisen mielen. Oikeastaan mukavasta herkutteluhetkestä katoaa melkeinpä kaikki mukavuus, jos siitä tuntee vain syyllisyyttä tai kokee epäonnistuneensa kun taas "repsahtaa" herkkuihin. Jos kerran joka tapauksessa meinaa syödä herkullisen tuplasuklaakeksin, miksei samalla nauttisi siitä?

Herkuttelussa viisas keskitie on jotain tiukan kontrollin ja vapaasti kaikkien halujen mukaan toimimisen välissä. Itselleen täytyy sallia herkkuja, mutta samalla osata välillä myös vastustaa niitä.