Jos dieettiä ei pysty noudattamaan paria kuukautta pidempään, dieetti on yksinkertaisesti liian tiukka. Kukaan meistä ei pysty, eikä kenenkään oikeasti tarvitsisi, syödä koko ajan vain terveellisesti (mitä pelkkä terveellinen syöminen edes on?). Jos dieetti kieltää kaiken "herkuttelun", on ymmärrettävää, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Kun sitten dieetistä poikkeaa ja herkuttelee, tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi. Monta peräkkäistä epäonnistumista saa helposti luovuttamaan ja lopettamaan kaiken yrittämisen. Kunnes koittaa taas tammikuu.
Entä jos syömisissään noudattaisikin ehdottomuuden sijaan monen ravitsemusasiantuntijankin suosittelemaa 80/20-periaatetta? Ideana siis on, että syömisen ei tarvitse olla 100-prosenttisesti terveellistä, vaan riittää, että 80 % valinnoista on järkeviä. Loput 20 % voi sitten valita muilla perusteilla omia mielitekojakin kuunnellen.
Väitämmekin, että noudattamalla tiukkaa dieettiä, josta väistämättäkin "repsahtelee", ruokavalio saattaa lopulta olla hyvin samankaltainen kuin mitä se olisi, jos noudattaisi sallivampaa ruokavaliota, johon "sattumat" kuuluvat. Tällöin suurin ero onkin siinä, miten herkutteluun ja ruokavalion sattumiin suhtautuu: ovatko herkkuhetket epäonnistumisia vai hetkiä, joista on lupa nauttia osana normaalia ruokavaliota? Elämäkin on kivempaa, jos voi ajatella onnistuneensa ruokavalinnoissaan sen sijaan, että soimaisi itseään epäonnistumisista.
Jos painonhallintapuheessa siirryttäisiin tällaiseen joustavaan ja sallivaan ajatusmalliin, päästäisiin eroon myös Aiviksen inhokkisanoista: repsahduksista, sortumisista ja ruotuun palaamisista. Näitä sanoja ei enää yksinkertaisesti tarvittaisi, sillä sattumat eivät pilaa terveellistä ruokavaliota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti